Jokaiselle vartalonsa mukaan
Menen vaatekauppaan. Haluan ostaa itselleni vaatteita, jotka näyttävät hyvältä. Koska muutkin miehet tekevät niin. Minä haluan olla muina miehinä.
Myymälän seinillä on kuvia miehistä pukeutuneina syksyn muotiin. Mallinuket on verhottu samoihin tuotteisiin.
Kuvien jampat näyttävät olevan samat joka syksy, talvi, kesä ja kevät. He eivät muutu muodin mukaan. He ovat pitkiä, harteikkaita, ryhdikkäitä ja solakoita. Mallinuket ovat samasta muotista.
Minä en ole tyhmä. Enkä sokea. Enkä David Beckham. Tiedän, että ylipitkät lahkeet kivasti yhdistettynä rentoon paitaan, puolipitkään takkiin ja kaulaliinaan näyttävät minun päälläni erilaiselta kuin kuvissa tai muoviukkelin päällä. Huonommilta.
Harhailen sovituskoppiin mukanani satunnaisotannalla kerätty kasa vaatteita toivoen, että edes joku niistä näyttäisi päälläni siedettävältä. Lopun arvaattekin.
Harhauttavan esillepanon lopputulos oli minun tapauksessani jonkin aikaa kauppiaan kannalta positiivinen: kalliilla ostettuja vaatteita sesonki sesongin jälkeen. Housuja, paitoja ja takkeja, jotka sokeana hetkenä ostin kuvitellen niiden muuttavan minut olympiauimarin näköiseksi. Turhaan, tietysti.
Paitojen rintataskut ovat liian alhaalla. Jos farkut istuvat hyvin jostain kohti, vastapainoksi lahkeet ovat liian pitkät ja vyötärö kiristää niin, etten halua pitää niitä puolta tuntia kauempaa. Siellä ne odottavat kaapissa järjen rajat ylittävää metamorfoosiani.
Kun sama pettymys toistuu kyllin monta kertaa, tajuan, etten voi voittaa. En halua ostaa mitään. En halua tulla enää hönötetyksi vanhalla kunnon ”tuosta kun otan malporomies -asukokonaisuuden hintaan kuussattaakaheksankymppiä, niin takuulla näytän sänkisen jurolta hurmurilta hepan seljässä” –utopialla. Kuljen mielummin halvoissa ja vanhoissa rytkyissä. Tyyli se on sekin.
Arvon vaatekauppiaat. Annan nyt teille ilmaiseksi bisnesvinkin, joka tuottaa sellaisen kilpailuedun, että puheet pois.
Osoittakaa vähän ennakkoluulottomuutta ja asiakaslähtöisyyttä tuomalla myymälään realistisen mallisia mallinukkeja. Kunnioittakaa asiakkaiden älykkyyttä ja todellisuudentajua laittamalla ikkunoihin pönöttämään yksi pyylevä, yksi luisuharteinen ja yksi persjalkainen mallinukkeukkeli. Suunnitelkaa vaatteita, kokonaisuuksia ja tyylejä, joilla nämä tosielämän hahmot saadaan edustavimpaan iskuunsa.
Kas kun harva meistä miehistä on Brad Pitt. Eikä me luulla olevammekaan.
Silti vallitseva kohtuuton ja epärealistinen ulkomuotoideaali kirpaisee meitä samalla tavalla kuin naisiakin.
Sitäpaitsi eikö realismilla miehiin vetoaminen olisi siellä teidän alalla vähän kapinallistakin?
Lue Kari Ketosen aiemmat Punakynät: