Sanoivat lääkärit mitä tahansa, tipaton tammikuu on tärkeää aikaa. Juomista kunnioittaa enemmän, kun alkoholia ei nauti koko ajan. Silloin helmikuun kännit nousevat ansaitsemaansa kunniaan.

Suomalainen alkoholinkäyttö on ihailtavan kontrastista: juominen ja juomattomuus erotetaan toisistaan kuin hellekesä ja pakkastalvi. Ei sitä pitäisi hävetä.

Kaikki juominen on humalahakuista, mutta sivistyneeksi mielletyt humalat ovat vain rasittavan laimeita. Ranskalaisten maksat mätänevät jatkuvasta tissuttelusta. Ja sen minkä espanjalaiset viinissä säästävät, he imuttavat kannabiksessa keuhkoihinsa.

Eurooppalaiset juomatavat kannattaa unohtaa. Arki-illallisella ei ole pakko juoda. Lounaalla ei varsinkaan kannata siemailla viinilasillista, koska punkku jättää kehon hentoon laskuhumalaan loppupäiväksi.

Mieluummin on ilman.

***

Tietysti suomalainen kontrastijuominen tuo esille myös voimakkaat varjot. Viina valaisee, kuinka syvällä väkivaltaisuuden hyväksyminen on yhteiskunnassa. Tässä maassa turpaanveto on ihan liian ok, ja känni on hyväksyttävä tekosyy paskamaisuuksiin.

Kaikkea alkoholikeskustelua ei silti pitäisi käydä ongelmakäyttäjänäkökulmasta. Esimerkiksi oluen laimentajille kaikki alkoholin nauttijat tuntuvat olevan kuin karjaa, joka kittaa mitä tahansa litkua, jota heille kaupassa myydään.

Hurskastelun keskellä kukaan ei uskalla puhua alkoholin hyödyistä.

Miettikää humalassa koettuja suuria nautintoja, niitä nauruja, halauksia, ystävystymisiä, jotka eivät olisi ilman känniä olleet mahdollisia. Ne eivät ole valhetta vaan toinen, mahtava todellisuus.

Alkoholilla on voima viedä meidät kaikkivoipaiseen tilaan. Koska onnellisuus ole yhteiskunnan tärkeimpiä päämääriä, viinan tehoa ei saa unohtaa.

***

Älykkäät ihmiset nauttivat paljon alkoholia, joten meillä Suomessa riittää asiantuntijoita ongelmanratkaisuun. Meidän pitää luoda pohjoismaisen hyvinvointihumalan malli ja määritellä toivotun kännitilan kriteerit.

Lyödään lukkoon, millaisille arvoille (suvaitsevaisuudelle, innovatiivisuudelle) ja tunnetiloille (avoimuudelle, myönteisyydelle) hyvä känni perustuu. Kontrastikännääjä on joko rehellisesti humalassa tai sitten aivan selvinpäin. Jatkuva tissuttelu ei tule kysymykseen.

Lasketaan kemiallisesti sujuvin humalatila. Ihanteellinen kontrastijurri voisi edetä vaikka: 

Kello 18.00 keskikokoinen nainen alkaa nauttia mietoa alkoholia. Kolmen tunnin aikana hän ottaa viisi 5,2-prosenttista annosta, nauttii pehmeästä matkasti huipulle ja keskustelee elämänsä kiinnekohdista.  Kello 21.15 hän hekumoi täydellisessä 1,2 promillen kännissä, mutta juo jo vettä. Hän ei saavuta koskaan rähinäastetta.

Kun selkeä tavoite, tyydyttävä humalatila, on saavutettu, on hyvä laskeutua hiljaiseen, selvään Suomeen.

Kännääjän ei tarvitse hetkeen kippistää.