Onni on kontrastikänni

lily_alkoholi.jpg

 

Sanoivat lääkärit mitä tahansa, tipaton tammikuu on tärkeää aikaa. Juomista kunnioittaa enemmän, kun alkoholia ei nauti koko ajan. Silloin helmikuun kännit nousevat ansaitsemaansa kunniaan.

Suomalainen alkoholinkäyttö on ihailtavan kontrastista: juominen ja juomattomuus erotetaan toisistaan kuin hellekesä ja pakkastalvi. Ei sitä pitäisi hävetä.

Kaikki juominen on humalahakuista, mutta sivistyneeksi mielletyt humalat ovat vain rasittavan laimeita. Ranskalaisten maksat mätänevät jatkuvasta tissuttelusta. Ja sen minkä espanjalaiset viinissä säästävät, he imuttavat kannabiksessa keuhkoihinsa.

Eurooppalaiset juomatavat kannattaa unohtaa. Arki-illallisella ei ole pakko juoda. Lounaalla ei varsinkaan kannata siemailla viinilasillista, koska punkku jättää kehon hentoon laskuhumalaan loppupäiväksi.

Mieluummin on ilman.

***

Tietysti suomalainen kontrastijuominen tuo esille myös voimakkaat varjot. Viina valaisee, kuinka syvällä väkivaltaisuuden hyväksyminen on yhteiskunnassa. Tässä maassa turpaanveto on ihan liian ok, ja känni on hyväksyttävä tekosyy paskamaisuuksiin.

Kaikkea alkoholikeskustelua ei silti pitäisi käydä ongelmakäyttäjänäkökulmasta. Esimerkiksi oluen laimentajille kaikki alkoholin nauttijat tuntuvat olevan kuin karjaa, joka kittaa mitä tahansa litkua, jota heille kaupassa myydään.

Hurskastelun keskellä kukaan ei uskalla puhua alkoholin hyödyistä.

Miettikää humalassa koettuja suuria nautintoja, niitä nauruja, halauksia, ystävystymisiä, jotka eivät olisi ilman känniä olleet mahdollisia. Ne eivät ole valhetta vaan toinen, mahtava todellisuus.

Alkoholilla on voima viedä meidät kaikkivoipaiseen tilaan. Koska onnellisuus ole yhteiskunnan tärkeimpiä päämääriä, viinan tehoa ei saa unohtaa.

***

Älykkäät ihmiset nauttivat paljon alkoholia, joten meillä Suomessa riittää asiantuntijoita ongelmanratkaisuun. Meidän pitää luoda pohjoismaisen hyvinvointihumalan malli ja määritellä toivotun kännitilan kriteerit.

Lyödään lukkoon, millaisille arvoille (suvaitsevaisuudelle, innovatiivisuudelle) ja tunnetiloille (avoimuudelle, myönteisyydelle) hyvä känni perustuu. Kontrastikännääjä on joko rehellisesti humalassa tai sitten aivan selvinpäin. Jatkuva tissuttelu ei tule kysymykseen.

Lasketaan kemiallisesti sujuvin humalatila. Ihanteellinen kontrastijurri voisi edetä vaikka: 

Kello 18.00 keskikokoinen nainen alkaa nauttia mietoa alkoholia. Kolmen tunnin aikana hän ottaa viisi 5,2-prosenttista annosta, nauttii pehmeästä matkasti huipulle ja keskustelee elämänsä kiinnekohdista.  Kello 21.15 hän hekumoi täydellisessä 1,2 promillen kännissä, mutta juo jo vettä. Hän ei saavuta koskaan rähinäastetta.

Kun selkeä tavoite, tyydyttävä humalatila, on saavutettu, on hyvä laskeutua hiljaiseen, selvään Suomeen.

Kännääjän ei tarvitse hetkeen kippistää.

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Uutiset ja yhteiskunta

Totuus ei asu täällä enää

Mikähän olisi tapahtuma, joka jotenkin tyypillisesti kuvailisi vuotta 2012? BB-voiteiden syöksy kaikkien naamoille? Työurajankutukset? Sauli Koskisen breakthrough turhasta julkkiksesta It-pojaksi?

Ei, ehkä se on kuitenkin se, että totuuden inflaatio kiihtyi ennennäkemättömään laukkaan.

Ja nyt ei siis puhuta Marco Bjurströmin pestistä Nelosen uutisankkurina.

Nyt puhutaan Enkeli-Elisasta ja loppuvuoden jäätelöannoskirsikasta Neeasta.

Molemmat ovat tunteisiin vetoavia, tärkeän asian puolesta tehtyjä huijauksia, joita on voilla ja suolalla ruokkinut media, jonka pitäisi olla faktojen suhteen tarkka ja objektiivinen. Keskustelun paino on ollut siinä, miten tällaiset voivat mennä toimittajien slarvojen sormien läpi ja siinä, miten jotkut pyramidihuijatut eivät pysty mitenkään näkemään huijausta vaikka se maalataan neonoranssiksi ja pystytetään keskelle olohuonetta.

***

Mutta vähän vähemmälle huomiolle on jäänyt keskustelun ylivoimaisesti pelottavin sivujuonne, ne tavalliset ihmiset ja myös jotkut media-ammattilaiset, jotka kommentoivat, että ”mitä väliä sillä on, onko se totta vai ei, jos tarkoitus on hyvä.”

Tai kuten Komiat-lehden päätoimittajan sijainen sanoi: ”Mitä väliä sillä on, kuka sen on kirjoittanut.”

Mitä väliä sillä on, onko se totta, jos tarkoitus on hyvä! 

Kommentti kuluu älyllisesti samaan kategoriaan kuin ”Sillä oli minihame, se kerjäsi raiskausta”, ”Joskus on vain pakko lyödä, ei se muuten hiljene” ja ”Paree olis, jos kaikki olis omissa kotimaissaan”.

***

Ihminen saattaa omassa elämässään toivoa läheistensä mieluummin valehtelevan kauniita kuin kertovan ikäviä totuuksia, ja soveltaa tätä käytäntöä maailmaan yleisemminkin. 

Eikä siinä mitään, mutta onko tarkoitus silloin hyvä ja ennen kaikkea, onko keino siis okei? 

Onko siis todella olemassa jotakin absoluuttista hyvyyttä, josta kaikki ovat niin yhtä mieltä, että sen puolesta voi tehdä mitä tahansa? 

Kuka sen määrittelee mitä ne absoluuttisen hyvät asiat ovat? Oman parisuhteen säilyttäminen? Itsemurhien estäminen? Alkoholin käytön vähentäminen? Rasismin kitkeminen? Tyhmyyden vähentäminen? Superääliöiden eliminoiminen?

Hyvyyden määritteleminen tällä lailla ”terveellä järjellä” on sama asia kuin se, että oikeutta ruvettaisiin jakamaan sakinhivutuksella sen mukaan, mikä jengistä ”tuntuu oikealta”. 

Ja kun tämän hyvyyden edistämiseksi vielä luovutaan totuudesta, ollaan sen äärellä, että mitäs me tällaisella länsimaisella oikeusvaltiolla teemme.

Luovutaan siitä heti, jotta mielikuvitushenkilö saa raittiin uudenvuoden.

 

Löysin skanneristani tällaisen koskettavan kirjeen. Tämä on tosi!

 

kirje0002.jpg

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta