Tyttö, älä ole tyttö!

Muutama kuukausi sitten käytiin kova kalabaliikki siitä, kun eräs kustantamo alkoi julkaista tytöille uutta lehteä.

Ennen kuin lehti oli lähelläkään painokoneita, jotkut vanhemmat vetivät kierroksensa niin nopeasti vitosvaihteelle, että kustantaja sai lakkauttamista vaativia adresseja ja boikottiuhkauksia. Yksikään kuumakalle nimenkirjoittaja ei ollut siis nähnyt vilaustakaan vihaamastaan tuotteesta.

Oli lähellä mennä pinaattiletut e-koodien mukana.

Kun lehti, Top Model, lopulta ilmestyi ensimmäisen kerran, naisasialiitto Unionin Tulva-lehti arvioi sitä näin: Tyttöjen puuhalehtenä markkinoitu vihkonen saattaa aiheuttaa kaavamaisuudessaan silmienpyörittelyä, mutta se ei yllätä. Lehdessä käydään läpi fiktiivisten mallityttöjen glamourelämää, askarrellaan pastellinvärisiä rannekoruja ja neuvotaan tyttöjä ihmissuhdekiemuroissa. (Pelkoa ja inhoa lehtihyllyllä, Tulva 3/2011)

Eräänlaista 2000-luvun prinsessa- tai paperinukkekamaa siis. Ihan hirveää! Yhteiskunnan rappio!

***

Meillä on naispresidentti, naisasiakkaille ystävällisiä autonmyyjiä eikä kukaan paheksu, jos katsot Huippista, mutta tytöt eivät saa edelleenkään vuonna 2011 olla tyttöjä.

Poikatyttöjä he saavat kyllä olla, harrastaa mikroautoilua,  keräillä valomiekkoja ja tehdä mitä tahansa, mikä ei ole tytöille tyypillistä ja mikä on raisua. 

Mutta jos tyttö haluaa pukeutua vaaleanpunaiseen tylliin ja maalata meikkipäätä, kyseessä on virhe, joka pitää korjata.

Tytöt nimittäin ovat pöhköjä,  alttiita mollamaijoja, joihin voi sulloa pahoja vaikutteita kuin pumpulia pehmoeläimen sisään. 

He eivät pysty itse valitsemaan oikeita leluja tai leikkejä, minkä takia huolestuneiden vanhempien täytyy tarkkailla ja ohjailla tyttöjä leikkimään – pikkuautoilla.

Pojat ovat aktiivisia ja valitsevat itse, omasta vapaasta tahdostaan Transformerseja ja Star Trekejä, eikä kukaan ole huolissaan siitä, että nyt niiden identiteetti vääristyy ja ne luulevat olevansa supervoimia omaavia robottieläimiä.

Jos poika haluaa leikkiä nukella, se on suloista, ihanaa ja kehittävää. 

Tytöt eivät saa leikkiä nukeilla, koska silloin heistä tulee isoina a) kotirouvia (vauvanuket), b) anorektisia ääliöitä, joilla on epäsuhta vartalo (Barbiet) tai c) iso- mutta tyhjäpäisiä muotihörhöjä (Bratzit).

***

Feminismin ehkä tunnetuin määritelmä nykyään on, että se ajaa ihmisten yleistä tasa-arvoa, siis sitä, että jokainen saa olla sellainen kuin on, sukupuolesta tai vaatteiden väristä riippumatta. 

Kaikki muut saavatkin nykyisin käyttää  pinkkiä paitsi tytöt, jotka on kasvatuksen nimissä puettava ruskeaan plyysiin.

Hyvin usein juuri feminismin nimissä tyttöjä tökitään kaikkein pahiten. 

Jos olisin liioitteluun ja ylireagointiin taipuva pinaattilettuvanhempi, voisin alkaa  laatia adresseja siitä, että valtiovallan olisi otettava tyttöys erityissuojeluun.

Tai siis lähinnä tytöt olisi jätettävä rauhaan. 

Antakaa niiden lukea ja pukea mitä haluavat.

Suhteet Oma elämä Syvällistä

Paljon onnea vaan!

Sata vuotta sitten ei tunnettu käsitettä lapsuus – onnellisesta lapsuudesta puhumattakaan. Nyt tunnetaan.

Yleisesti tunnettu tosiasia on myös, että onnellista lapsuutta kuuluu seurata onnellinen aikuisuus. Onnen tavoitteleminen ei riitä. On oltava onnellinen. Pakko olla!

Sata vuotta sitten hyväksyttiin mukisematta, että ihmisen elämä on enimmäkseen kamppailua, selviytymistä ja elossapysymistä. Tai sitten vain yksinkertaisesti pitkästyttävää.

Nyt odotetaan, että jokainen päivä on täynnä mystisiä, järisyttäviä onnen tunteita. Jos emme koe syvästi, hukkaamme ainutkertaisen elämämme korvaamattomat vuodet.

***

Media onneksi auttaa meitä etsimään onneamme julkaisemalla lähes päivittäin tutkimuksia siitä, mikä ihmisryhmä on kaikkein onnellisin. Tässäpä muutamia poimintoja tästä alati uudistuvasta onnellisuusoppaasta. Nyt tuumasta toimeen!

Onnellisimpia ovat vähintään viisi kertaa viikossa liikuntaa harrastavat.

– Mä rupeen nyt tekeen kakspäivästä työviikkoa, että ehdin jumpata, hei.

 

Onnellisimpia ovat vapaaehtoisesti lapsettomat.

– Mirja kuule. Pitäiskö meidän harkita adoptiota?

– Mutta meillähän on jo kolme lasta.

– Niinpä…

 

Onnellisimpia ovat uskovat.

– Missä meidän Raamattu on?  Nyt  jumalauta rukoillaan ja ankarasti!

 

Onnellisimpia ovat ihmiset, joilla on useita sisaruksia.

– Nyt mutsi ja faija oikeesti. Hommiin.

– Me ollaan eläkkeellä jo.

– Nythän teillä on aikaa.

 

Onnellisimpia ovat yli 80-vuotiaat.

– Mä en jaksa odottaa.

***

Onnellisuus on sekoitettu hedonismiin, jossa kaikkein ylinnä on mielihyvä. Turhautuminen ja vastoinkäymiset eivät kuulu täysipainoiseen elämään.

Onnellisuuden kokemus on tietysti aina suhteellista. Kun hektinen ja stressaava syksy  on ohi, joulu tuntuu oikeasti ilon ja rauhan juhlalta. Eilinen lottovoitto taas on tämän päivän varallisuudenhallinta-ahdistus.

Ylämäkiä ei ole ilman alamäkiä.

Kaikkialta tursuava onnellisuuden reseptien tuputtaminen johtaa syyllisyyteen ja häpeään: Tiedän, miten tulisin onnelliseksi, mutta en silti osaa olla onnellinen. Onnettomuuteni on omaa syytäni. Siksi ansaitsenkin olla onneton.

Hätiin tulee ystävä, joka on taas lukenut self help -pokkarin ja silmät loistaen muistuttaa: ”Toi on sun oma valinta. Muuta sun ajatukset, niin sun elämä muuttuu!”

***

Olisiko ok hyväksyä, että jotkut meistä eivät vain tule räiskyvän onnellisiksi, vaikka talous on kunnossa, ystäviä riittää ja elämässä on mahdollisuuksia toteuttaa itseään ihan riittämiin?

Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että taipumus onnellisuuteen määräytyy ainakin osittain geneettisesti. Siis kuulkaa kaikki kroonisesti elämäänne surkuttelevat ihmiset! Antakaa itsellenne armo! Sanokaa itsellenne ja läheisillenne asia selvin sanoin:

”Minulla on taipumusta tyytymättömyyteen. Se on minun ristini, ja sen kanssa voi elää. Koittakaa kestää minua. Olisin varmaan vielä onnettomampi ilman teitä. Joten kiitos. Oho. Tulipas lämmin ja mukava olo. Melkein onnellinen.”

 

Lue Kari Ketosen edellinen Punakynä-teksti ällöpersuista ja hyysäreistä.

Puheenaiheet Ajattelin tänään