Siis ryyppäämään, ryyppäämään
Olin muutama viikko sitten parin ex-työkaverini, nykyisen ystäväni, kanssa baarissa Helsingin keskustassa.
Emme olleet nähneet muutamaan kuukauteen, joten istuimme tiukasti pienessä pöydässä naamat kohti toisiamme ja pälätimme keskenämme.
Välillä yksi meistä haki kaikille kierroksen juomia: ensin viiniä, sitten olutta, sitten fisushotteja.
Kun olimme päässeet fisuihin, viereisestä pöydästä nojautui kohti mies: ”Hei anteeksi, kaverini tässä haluaisi tietää, miksi te juotte niin paljon.”
Luulin, että kyseessä on jokin hauska antropologinen läppä, jonka tarkoituksena on tutustua suomalaiseen kulttuuriin, ja aloin tohkeissani selittää, että ”ei, ei, tämä ei ole niin paha miltä näyttää, fisut eivät ole mitään raakaa viinaa.”
Mutta pointti ei ollutkaan, että miehen kaveri olisi halunnut tietää mitään. Hän vain tahtoi ilmaista, että hänestä on ällöttävää, että naiset juovat ”niin paljon”.
*****
Suomessa suhtaudutaan tunnetusti hyvin omitusesti alkoholiin. Sitä on täysin mahdotonta käyttää normaalilla tavalla. Sellaista ei ole.
Virallisia alkoholi-idoleitamme ovat mystiset Välimeren viini-ihmiset, jotka mielikuvissamme juovat viiniä kuin me ruuan kanssa vissyä, mutta eivät tule koskaan humalaan eivätkä sairastu maksakirrooseihin.
Virallinen alkoholikulttuurimme taas perustuu sille, että kaikissa meissä asuu pieni alkoholisti, jonka kasvamista täyteen mittaansa voi estää vain niin, että lapset eivät näe alkoholia missään.
Tunnen perheen, jossa oli tapana, että isä meni perjantaisin yksin autotalliin vetämään liiskat ja tuli suoraan nukkumaan, kun lapset olivat unessa. Lauantaisin oli äidin vuoro.
Siinäpä normaalia mallia pikku pumpernikkeleille.
Tällaista kaiken lisäksi kutsutaan Suomessa ”juhlimiseksi”, sehän on synonyymi juomiselle.
Alko on myös viime vuosina kunnostautunut koskettavan syyllistävissä mainoksissa, joita ei ole suunnattu alkoholistiperheille vaan meille kaikille.
Niissä pienet lapset kertovat, että ”silloin ne juo liikaa, kun ne on humalassa.”
Niisk.
*****
Ja ei, ei missään tapauksessa ole okei olla järjettömässä kuosissa lasten kanssa.
Mutta onko sen enempää järkeä siinä, että ”yhden on oltava ajokunnossa, jos lasta täytyy lähteä viemään vaikka lääkäriin”.
Että häh? Onko kaikissa perheissä siis auto? Eikö taksilla voi mennä? Jos tulee oikea hätätilanne, eikö silloin soiteta ambulanssi?
Ei, vaan oletuksena on se, että kaikki muut aikuiset kännäävät kuitenkin niin paljon, etteivät ne tajua mitään.
Etkä tietenkään halua haista lastenlääkärin edessä viinalle, senkin juoppo.
*****
Hämmästyin baarissa viereisen pöydän reaktiota ehkä eniten siksi, että mehän olimme ihan kunnolla!
Juominen on nimittäin yleisessä mielipiteessä myös tiukasti sukupuolitettu.
Naiset ovat kännissä ällöttäviä, sillä ne nousevat pöydille heiluttelemaan selluliittijalkojaan ja lähmivät Simo Silmun basistia tanssilavoilla, ikään kuin niillä olisi siihen mitään tsäänssejä.
Suomalaiset miehet taas ovat humalassa hurmaavia baaritiski-iskijöitä, joilla flaksia kovemmin käy vain supliikki.
Me emme olleet millään tavalla häirinneet ketään.
Sillä vaikka juo shotteja, täytyy tietysti osata käyttäytyä.
Suomessa ollaankin perinteisesti sotkettu kaksi asiaa keskenään.
Pelotellaan, että ”kännissä olet ääliö”, kun oikeasti ei pelätä niinkään ”känniä” kuin sitä, että ihmiset alkavat käyttäytyä huonosti ja holtittomasti.
Siinä syytetään alkoholia asiasta, joka ei alkoholille oikeastaan kuulu.
Mutta kukaan ei uskalla sanoa, että jos olet kännissä ääliö, olet sitä hyvin varmasti myös selvin päin.
http://www.youtube.com/watch?v=WV8lOBYGaaE