Totuus ei asu täällä enää
Mikähän olisi tapahtuma, joka jotenkin tyypillisesti kuvailisi vuotta 2012? BB-voiteiden syöksy kaikkien naamoille? Työurajankutukset? Sauli Koskisen breakthrough turhasta julkkiksesta It-pojaksi?
Ei, ehkä se on kuitenkin se, että totuuden inflaatio kiihtyi ennennäkemättömään laukkaan.
Ja nyt ei siis puhuta Marco Bjurströmin pestistä Nelosen uutisankkurina.
Nyt puhutaan Enkeli-Elisasta ja loppuvuoden jäätelöannoskirsikasta Neeasta.
Molemmat ovat tunteisiin vetoavia, tärkeän asian puolesta tehtyjä huijauksia, joita on voilla ja suolalla ruokkinut media, jonka pitäisi olla faktojen suhteen tarkka ja objektiivinen. Keskustelun paino on ollut siinä, miten tällaiset voivat mennä toimittajien slarvojen sormien läpi ja siinä, miten jotkut pyramidihuijatut eivät pysty mitenkään näkemään huijausta vaikka se maalataan neonoranssiksi ja pystytetään keskelle olohuonetta.
***
Mutta vähän vähemmälle huomiolle on jäänyt keskustelun ylivoimaisesti pelottavin sivujuonne, ne tavalliset ihmiset ja myös jotkut media-ammattilaiset, jotka kommentoivat, että ”mitä väliä sillä on, onko se totta vai ei, jos tarkoitus on hyvä.”
Tai kuten Komiat-lehden päätoimittajan sijainen sanoi: ”Mitä väliä sillä on, kuka sen on kirjoittanut.”
Mitä väliä sillä on, onko se totta, jos tarkoitus on hyvä!
Kommentti kuluu älyllisesti samaan kategoriaan kuin ”Sillä oli minihame, se kerjäsi raiskausta”, ”Joskus on vain pakko lyödä, ei se muuten hiljene” ja ”Paree olis, jos kaikki olis omissa kotimaissaan”.
***
Ihminen saattaa omassa elämässään toivoa läheistensä mieluummin valehtelevan kauniita kuin kertovan ikäviä totuuksia, ja soveltaa tätä käytäntöä maailmaan yleisemminkin.
Eikä siinä mitään, mutta onko tarkoitus silloin hyvä ja ennen kaikkea, onko keino siis okei?
Onko siis todella olemassa jotakin absoluuttista hyvyyttä, josta kaikki ovat niin yhtä mieltä, että sen puolesta voi tehdä mitä tahansa?
Kuka sen määrittelee mitä ne absoluuttisen hyvät asiat ovat? Oman parisuhteen säilyttäminen? Itsemurhien estäminen? Alkoholin käytön vähentäminen? Rasismin kitkeminen? Tyhmyyden vähentäminen? Superääliöiden eliminoiminen?
Hyvyyden määritteleminen tällä lailla ”terveellä järjellä” on sama asia kuin se, että oikeutta ruvettaisiin jakamaan sakinhivutuksella sen mukaan, mikä jengistä ”tuntuu oikealta”.
Ja kun tämän hyvyyden edistämiseksi vielä luovutaan totuudesta, ollaan sen äärellä, että mitäs me tällaisella länsimaisella oikeusvaltiolla teemme.
Luovutaan siitä heti, jotta mielikuvitushenkilö saa raittiin uudenvuoden.
Löysin skanneristani tällaisen koskettavan kirjeen. Tämä on tosi!
