Elämä on yhtä alamäkeä

Näin viime viikolla unen. Olin Japanissa ja siellä vastaan tuli järjetön alamäki, lähes kohtisuora. Mulla ei ollut edes kenkiä jalassa ja joka askeleella täytyi varoa etten lähde luisumaan, mutta reunaa pitkin menemällä onnistuin kulkemaan alaspäin. Paikallisilla ihmisillä oli toki kengät ja heiltä alamäki luonnistui tosta vaan.

Pari päivää mietin tätä unta ja sen symboliikkaa, koska selkeästi siinä oli vahva sellainen mukana. Ajattelin, että helvetti sentään; alamäkeen tässä vissiin ollaan menossa ja kaikki kääntymässä huonoon suuntaan, vaikka ei siltä tunnukaan. Sitten juttelin työkaverini kanssa tästä unesta ja hän valaisi, että hänen isänsä kokee ylämäki-alamäki -ajattelun juuri toisin päin kuin yleensä ajatellaan*. Ylämäkihän on toden totta raskas kulkea ylöspäin, kun taas alamäkeä pääsee posottamaan helpolla alaspäin. Tarkemmin ajatellen jos olisin yrittänyt unessa kivuta mäkeä ylöspäin, olisi se ollut symbolisesti vielä enemmän kertovaa.

Tulkitsin unen siis väärin. Oikea tulkinta menee näin: osan ihmisistä eteneminen on helpompaa, koska he ovat tehneet sitä jo pidempään ja heillä on oikeat välineet (kengät), kun taas minä olen vasta ensimmäistä kertaa harjoittelemassa ja menossa eteenpäin. On ihan ok ottaa tukea reunoilta. Ja toisaalta voi myös antaa mennä vaan, koska eteenpäin pääsee myös niin. Miksi jarrutella?

En tule harrastamaan unien tulkintaa enkä unien kertomista jatkossa, worry not. En tiedä mitään tylsempää kuin tilanne, jossa joku selostaa pitkän kaavan kautta uniaan 😀 Unet ovat toki näkijälleen ja kokijalleen ainutlaatuisia, jopa todentuntuisia kokemuksia, mutta usein ulkopuoliset eivät saa niistä mitään irti. (Paitsi poikaystäväni parin vuoden takainen uni, jossa hänen pyörällään oli ollut pitkä häntä. Se jaksaa naurattaa.)

*Kyseinen iskä oli kirjoittanut lehteen jutun rakkaudestaan vaimoonsa. Vaimo oli oikolukenut juttua ja todennut, että miehensä oli kirjoittanut seuraavasti ”näihin vuosiin mahtuu ylämäkiä, mutta onneksi niitä alamäkiäkin on paljon”.