Arkipäivän itsestäänselvyyksien arvostamisesta

Usein menee autopilotilla eteenpäin, suorittaa, pitää itsestäänselvänä asioita, jotka eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä. Sitten saa universumilta pikku näpäytyksen poskelle ja muistaa taas olla kiitollinen niistä ”itsestäänselvyyksistä”. Ainakin hetken aikaa. Kunnes taas vaipuu omaan ignoranttiin autopilot-moodiinsa.

Minua on menneen viikon aikana muistuteltu selkäkivulla: sain jonkin sortin lihasjumin viime perjantaina ja välillä hengitys salpautuu hetkeksi krampin takia. Kuulostaa pahemmalta mitä onkaan ja vaiva on lähinnä haitannut ainoastaan tunteja ohjatessa, jolloin soisi oman puheen olevan soljuvaa, eikä vaikerruksen siivittämää. Vaikka kipuni onkin ollut melko lievää, on se muistuttanut siitä, että joillakin ihmisillä tällainen saattaa olla arkipäivää. Kivuton ja vaivaton keho ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Kipu vie lisäksi energiaa ja voimavaroja sekä madaltaa mielialaa. 

Sen lisäksi, että omassa henkilökohtaisessa elämässäni tunnen taas vähän enemmän kiitollisuutta kehoni toimivuutta kohtaan, on tämä mahtava muistutus myös joogaohjaajan elämässäni. Jokainen ihminen, jokainen kroppa, jokainen mieli käy tai on käynyt läpi omat kipuilunsa. Kukaan ei voi ikinä olla samalla viivalla, eikä oikeastaan joogan ja elämän ollessa kyseessä mitään viivaa edes ole olemassakaan. Ei ole standardia, johon tulisi pyrkiä. On vain ihminen ja kunkin oma olemisen tila, joka jokaisen täytyy löytää itse. 

Kivun myötä päädyin eilen fysioterapeutin pakeille. Usein itsekin tulee parjattua julkista terveydenhoitoa, mutta täytyy sanoa, että suurin osa kokemuksistani on loppujen lopuksi ollut ainoastaan hyviä. Kenties se parjaaminen on ollut sellaista tavan vuoksi -tyylistä valitusta, josta voisi ehkäpä jo päästää irti. Satuin saamaan peruutusajan ja fyssari tutki perusteellisesti. Luulin, että saisin kenties kivunhoito-ohjeet printattuna ja that’s it, mutta koin, että vaivani otettiin vakavasti. Lopuksi vielä kinesioteipit (plus toki ne kipuohjeet) selkään kiinni ja pystyin ohjaamaan eilisen tunnit ilman hengen haukkomista ja vaikerrusta. Yhdeksän euron lasku seurannee perässä. 

Julkinen terveydenhuolto on asia, joka on niin äärimmäinen itsestäänselvyys, ettei sitä tule juuri koskaan miettineeksi. Siihen on kasvanut lapsesta saakka ja vaikka sen(kin) saralla on vuosien myötä tehty leikkauksia, toimii se useimmiten ihan mukiinmenevästi ja vieläpä ilmaiseksi tai ainakin lähes ilmaiseksi. Maksan hyvin mieluusti veroja, jotta jatkossakin saisimme pitää hyvinvointiyhteiskuntaan aukottomasti kuuluvan kaikille ilmaisen terveydenhuollon. Tiesittekö muuten, että esimerkiksi Israelissa vegaani saa alennusta vakuutusmaksuista?

Tälle aamulle olin suunnitellut saunaa ja avantoa, mutta teippien takia se jää nyt väliin, vaikka kylmä-kuuma -vaihtelu voisikin auttaa lihasjumiin. (Kuulostaa kyllä nyt vähän tekosyyltä.) 

Törmäsin muutama päivä meemiin ja sen teksti meni jotenkin näin: ”I opened two gifts this morning. They were my eyes.” Niinpä. Arkipäiväisessä elämässämme on suunnaton määrä asioita, joita pitää itsestäänselvyytenä. Toimiiko silmäsi, onko selkäsi kunnossa? Anna niille arvostusta edes hetkisen verran juuri nyt.

Ihanaa viikonloppua!

Kuvat Himaresta Albaniasta viime syksyn reissulla.