Big Buddha ja menehtynyt kultakala

Meidän perjantai alkoi vähän synkissä merkeissä. Satoi ja majapaikan yksi kultakaloista oli kuollut yön aikana. Suretti. 

Täällä Kiinan maalla ollessa on tullut väistämättä kiinnitettyä huomiota eläinten oloihin ja täytyy sanoa, ettei hyvältä näytä. Kissoja eläinkaupan ikkunassa myynnissä pienessä kopissa, kanoja häkeissä torilla ja eläintarhan aivan liian pienet elintilat. Niin, eläintarhoissa en tosiaankaan käy, mutta tuonne eksyttiin vahingossa, koska oli pääsymaksuton ja osa kasvitieteellistä puutarhaa. En kiellä, etteikö olisi houkuttanut käydä tsekkaamassa nelisormimangustien kämppä, mutta moraalinen selkäranka piti ja mentiin sen sijaan tutkimaan yrttitarhaa.

Konkreettisin eläinten kaltoinkohtelu onkin sitten ollut koko tämän viikon ihan tuossa nenän edessä, nimittäin kolme kultakalaa aivan liian pienessä maljassa. En tiedä mikä oli kalan kuolinsyy, mutta pieni elintila ei ainakaan parantanut tilannetta. Puntaroin, kuinka mainita asiasta ymmärrettävään sävyyn meidän airbnb-hostille, sillä luulen, ettei asia välttämättä mene aivan helpolla jakeluun. Vastaus voisi hyvinkin olla luokkaa ”mutta nehän ovat vain kaloja”*. Painiskelen myös sen asian suhteen, onko minun aiheellista lähteä valistamaan yksittäistä ihmistä, kun oikeastaan puoli maailmaa tarvitsisi asennemuutoksen suhtautumisessa eläimiin ja eläinten oikeuksiin. Dilemma poikineen.

Mutta onhan täällä toki myös paljon hyvääkin. Käytiin toissapäivänä Big Buddhan luona Lantaun saarella ja koko paikka oli ”no alcohol, no meat” -aluetta, mikä hiveli mieltäni. Lähtiessä paikalle jolkotteli vielä lehmälauma ja eräs niistä nuuhki kättäni nihkeällä nokallaan. Olin onnellinen. 

* Kun kerroin hostille, että lampusta saa sähköiskuja, et tiedoks vaan jos et jo tiennyt. Vastaus oli ”it’s always like that, no worry about it at all”. Myös suhtautumisessamme sähköön taitaa olla hieman poikkeavuuksia…