Hei hei maaliskuu, olit hirvee!

Maaliskuu oli kokonaisuudessaan kovin tahmea. Elämä tuntui suorittamiselta ja väsymykseltä. Kolmisen viikkoa influenssan sairastamista, jonka jälkeen vahingossa liikaa töitä, mehut pois, kroppa reistaili, mieli oli apea. Tämä lopulta johti siihen, että irtisanouduin. Joskus vain tietää, että nyt on aika jatkaa matkaa ja silloin sitä ääntä on kuunneltava. Kuten kliseekin sen sanoo: kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu samalla uusia ovia. Vanhasta on päästettävä irti, jotta pääsee jatkamaan. 

Ja niin siinä kävi, että parikin mieluisaa ovea aukesi. Saa nähdä mihin tämä kaikki johtaa, mutta tällä hetkellä odotan uuden työn aloittamista todella innoissani. Olen viime vuodet hyvin tietoisesti tehnyt töitä, joista voin tarvittaessa helposti pitää lyhyelläkin varoitusajalla vapaata, mutta tähän taitaa nyt tulla muutos. Sen lisäksi uusi työni tulee olemaan hieman vastuullisempaa kuin tähän mennessä, joten itseasiassa sitoutuminen isompiin tuntimääriin tuntuukin ihan mukavalta. Eli takki on nyt virallisesti käännetty ja arvot myyty.

Huhtikuu, toit tullessasi toivon, kiitos siitä. Ylikuormitus sammuttaa elämästä valot ja energiaa on vain pakolliseen. Ei se saisi mennä niin. Ihanaa tässä on ainoastaan se, että valot syttyvät aina uudelleen. Inspiraatio herää. Tekee jopa mieli loggautua blogiin.

Maanantaina lennän Berliiniin. Siellä on yli 20 astetta lämmintä, enkä voi käsittää sitä. Tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, että parin päivän päästä olen keväässä, kesässä. Berliinistä jatketaan Prahaan, josta Varsovaan, josta Baltian läpi takaisin Suomeen. Kahden viikon loma – toinen ajatus, joka tuntuu mahdottomalta käsittää.

Mitä sinulle kuuluu?