Hyvin nukuttu on puoliksi tehty
En ole selvästi ainut, joka nukkuu kehnohkosti. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hankalampaa nukkuminen ja erityisesti unessa pysyminen on. Heräilen, koska kissat, vessahätä, nälkä, kuorsaava mies jne. Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät nukahtamaan missä tahansa, milloin tahansa. Minä tarvitsen hullut järjestelyt, korvatulpat, pimeän ja häiriöttömän tilan, satavarmat olosuhteet nukkumiselle, mutta siltikin epäonnistun toisinaan. Olen kyllä opetellut ennakoimaan: vältän veden juomista, kissat ruokin ennen nukkumaanmenoa, syön myös itsekin jotain tai varaan ainakin yöbanaanin. Varma tainnuttaja, jos herää nälissään. Miehen kanssa harvemmin nukutaan edes samassa sängyssä kun yökyläillään, vaan teen hänelle aina lattialle pedin. Ei kuorsaamisen takia, vaan siksi, että molemmat ollaan huonoja yhdessänukkujia. Jos ikinä muutetaan saman katon alle, niin haluan ehdottomasti erilliset sängyt!
Entäpä sitten se autuus kun onkin syystä tai toisesta saanut nukuttua koko yön heräämättä! Eihän sitä edes todeksi meinaa uskoa, aamulla ihan pöllämystyneenä ihmettelee kuinka näin on päässyt käymään. Tuntee olevansa aivan eri ihminen. Viime yönä kävi niin. Nukkua posotin yksitoista tuntia, aamun kissanruokkimis- ja vessataukoa lukuunottamatta. Saisipa tällaisia öitä ainakin kymmenen putkeen, voi olla että siitä saadulla energiamäärällä valloittaisin vähintään koko maailman.
Ehkäpä tämänkin asian kohdalla olisi hyvä harjoittaa armollisuutta itseä kohtaan ja päästää irti ajatuksesta, että on huono nukkuja. Ei kai sen vatvominen ainakaan mitään auta. Vähemmän stressiä asian suhteen, niin ehkä sitä vaipuu unille kuin itsestään? Usein huomaan jännittäväni kehoani ja erityisesti leukaperiä ja kasvojen lihaksia kun yritän nukkua. Ikäänkuin pinnistelen nukahtaakseni (olis hauska nähdä tää ilme!). Välillä teen sängyssä tietoisia rentoutumisharjoituksia, toisinaan käytän Spotifyn ohjattuja nukkumismeditaatioita, joista on kyllä ollut apuakin. Kaikkein vaikeinta kuitenkin tuntuu olevan pysyminen nukkumisrutiineissa. Oma elämänrytmini on melko epäsäännöllistä, eikä siis nukkumaanmenoajatkaan ole säännöllisiä, harmi kyllä. Voisihan sitä silti rakentaa tietyt iltarutiinit, joissa pysyy, meni nukkumaan sitten ysiltä tai kahdeltatoista. Esimerkiksi muutama rentouttava asana, rentoutuminen/meditaatio, älylaitteet säppiin yhdeksältä, lukemista, iltatee. Ah, kuulostaapa houkuttelevalta, tekisi mieli jo nyt aloittaa iltatoimet! Tää on se ilta.