Kahvi on loppu – MAAILMANLOPPU!

Heräsin tänään omia aikojani vapaapäivään (tai no, kello kasilta kuului ulkoa paalutuksen ääniä. Jätkäsaaressa asumisen etuja, ilmainen aamuherätys). Kissa oli reporankana kylkeä vasten, varmaan kuumissaan kun käyttää turkkia, parka. Ei ollut kiire yhtään minnekään.

Paitsi kahvikauppaan, saatana. Mikä siinä onkin, ettei kahvin loppumista osaa ikinä ennakoida, vaan se tulee täytenä yllätyksenä joka kerta. En ole kofeiiniriippuvainen varsinaisesti, mutta aamukahvi on saatava tai olo on itkuisen vetämätön ja ärsyttää about kaikki. Se vaan kuuluu aamuun ja aamiaiseen. Toki mulla on niitä kausia kun juon teetä kahvin sijasta, mutta nyt ei oo sellanen menossa, joten oli aika laiha lohtu se mustan teen litkiminen tänä aamuna.

Yritin kovasti etsiä positiivista siitä, että aamu alkaa vähän eri tavalla kuin yleensä. Esimerkiksi joogaharjoituksen saa tehtyä ilman tuskallista kahvihikeä (joo, joogaan vasta aamukahvin jälkeen ja totean sen virheeksi joka ikinen päivä). Rautapillerit voi ottaa hetimiten heräämisen jälkeen, kahvi kun haittaa niiden imeytymistä ja yleensä odottelen jokusen tunnin ennen ku vetäsen ne. 

Kahvia oli kuitenkin saatava, joten tää oli oiva tilaisuus lähteä hyödyntämään lähikahvilan palveluita. Alakerran Polku on yleensä pelastanut näissä maailmanlopun katastrofitilanteissa, mutta se on kesän kiinni. Olisin suunnannut Banu cafehen, jota haluan tukea jo ihan siksikin, että siellä on usein viikonloppuisin vegaaninen brunssi. Harmillisesti se on suljettuna maanantaisin. Turvauduin sitten ketjukahvilaan, joka on ollut avaamassa oviaan jo varmaan alkuvuodesta. Se aukeaakin vasta keskiviikkona. No, viimeinkin. Suuntasin siis Ruoholahden puolelle Kaapelitehtaan Hima&Saliin kahville.

Tarina opettaa sen, että katastrofinkin voi kääntää voitoksi. Varsinkin aamut ovat ainakin itselläni hyvin rutiininomaisia ja ne menevät tietyn kaavan mukaan, mutta välillä on hyvä pyristellä irti rutiineista. Saattaa päätyä tekemään jotain sellaista, jota ei yleensä tee, kuten vaikkapa istumaan kahvilaan, jossa ei yleensä käy ja tarkkailemaan ihmisiä (kyllä, olen kova kyttäämään muita :D). 

Kuvat eivät millään tavalla liity aiheeseen, mutta so what.