Kohti muovittomampaa elämää

Kaupan hedelmä- ja vihannesosastolla käyminen on melko piinaava kokemus. Tulee liiankin kanssa kytättyä ihmisten muovipussikäyttäytymistä ja epätoivo meinaa iskeä. En vaan voi käsittää, miksi jo kertaalleen muovitetut vihannekset pitää laittaa muovipussiin ja minkä takia banaanit täytyy muovittaa? Suurimmassa osassa hedelmiä ja vihanneksia on jo niiden oma kuori, joka useimmiten suojaa hyvin matkalla kaupasta kotiin. 

Meillä muovi ei ehkä ole vielä kovinkaan suuri ongelma ja onneksi pakkausmuovia on monessa paikassa alettu kierrättämään. Toista on monissa Aasian maissa, joissa yksittäispakkaaminen on yleisempää, eikä tietoa kierrätyksestä juurikaan ole, puhumattakaan jätteenhuollosta. Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa tuottavat noin 60 prosenttia mereen päätyvästä jätteestä. Näissä maissa talouskasvu on ollut nopeaa, mikä taas johtaa lisääntyneeseen kuluttamiseen ja sen myötä surulliseti muovin lisääntyneeseen käyttöön.

Oma teoriani on, että talouskasvun täytyy mennä tiettyyn pisteeseen, ennen kuin kuluttajaa alkaa kiinnostaa ekoasiat. Kun elää kädestä suuhun, ei ole varaa kiinnostua omasta hyvinvoinnistaan, saati sitten ympäristönsä. Vasta kun talous on mallillaan ja rahaa enemmän käytössä, tulevat ekologiset asiat ajankohtaiseksi. 
 
Kävin tänään eräässä isossa ruokamarketissa, jossa biohajoavat pussit sijaitsevat ainoastaan luomuosastolla. Utelin syytä työntekijältä, joka sanoi, että syy on se, että kyseiset pussit kestävät maksimissaan vain kolme kiloa (ja luomua ei sitten kai osteta ikinä suuria määriä…). Saa kyllä olla melkoinen mestari, että pikkuiseen pussiin saa ängettyä kolme kiloa tavaraa, eli mielestäni selitys ontuu. Tyyppi kyllä mainitsi, että on tulossa kestävämmät biohajoavat pussit, mistä iso peukku. S-ryhmän kaupathan ovat ottaneet biopussiskenen jo aikaa sitten haltuun, kun taas K-ryhmän kaupat laahaavat onnettomasti perässä. 

Vaikka itse tiedostan muovi- ja jäteongelman laajuuden ja pyrin välttämään ylimääräisen muovin käyttämistä, on minullakin ihan valtavasti petrattavaa asian suhteen. Ei riitä, etten käytä muovipusseja, vaan muovittomuusajattelu täytyisi viedä vielä pidemmälle. Aion ottaa pikkuhiljaa askeleita oikeaan suuntaanja tietoisesti muuttaa kulutustottumuksiani suuntaan, jossa muovikääreitä on vähemmän. Helppoahan se ei ole, mutta onko ns. normia vastaan meneminen koskaan iisiä?