Kotiin on moni kuollut, sanoo typerä sananlasku

Ulkona sataa ja se jos mikä antaa ihanan tekosyyn lorvia koko ilta sisätiloissa. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka suuntautuu kotoa ulospäin, olen enemmänkin kotona viihtyvä hiirulainen, jonka on ajottain melko vaikea riuhtaista itsensä ihmisten ilmoille. Toisinaan joutuu pakottamaan itsensä lähtemään, mutta aina se kuitenkin palkitsee. Myös tässä asiassa täytyy pitää mielessä se oikean balanssin löytäminen; kotona olemista ja omaa rauhaa ei todellakaan osaa arvostaa, jos sinne linnottautuu liiaksi, siitä alkaa muodostua jopa vankila.

Kotona täytyy olla nättiä. Olen pyrkinyt luopumaan kaikesta ylimääräisestä tavarasta, varsinkin rumasta sellaisesta. Visuaalinen estetiikka on hyvin tärkeää muutenkin elämässäni, miksi siis täyttää kotia krääsällä? Viimekertaisessa muutossani sain koko omaisuuteni mahtumaan yhteen pakettiautoon, suurimman tilan veivät polkupyörä ja sänky. Ihan hyvin hoidettu, ottaen huomioon että muutin 2h+keittiö-asunnosta yhteen huoneeseen. Tähtäimessä olisi, että seuraavassa muutossa tavarani menisivät vielä pienempään tilaan. Materia saa nykyään ahdistumaan. Ennen asetelma on ollut ihan päinvastoin ja on tullut täytettyä tyhjää sielua rojulla. Kuinka absurdia, eihän niitä nyt sinne hyvänen aika saa tungettua!

Täälläkin on toki sotkua, vaatteita lattialla ja ainainen piuhahelvetti. Kuvan ruusutkin ovat jo ehtineet lakastua. Pääasia kuitenkin, että itse viihdyn ja on hyvä olla ja aamuisin on mukava avata silmät kauniille asioille. Tätä kirjoittaessa aurinko alkoi paistaa, ilmeisesti merkki siitä, että yliromantisoin tätä sadepäivää ja olisi parempi käväistä ulkosalla…