Kun Instagramin jooga-asanakuvat aiheuttavat ahdistusta
Seurasin ennen useita Instagram-joogeja inspiraation ja oppimisen toivossa. Inspiroiduinko? En. Opinko? Kyllä, mutta en sitä mitä halusin.
Tällä hetkellä seuraan ihan vain muutamaa joogatiliä. Olen hyvin, hyvin allerginen voimalauseille ja kaikelle, mikä on selkeästi ulkoapäin opittua, eikä niinkään kokijan itse oivaltamaa. Myös täydelliset kuvat täydellisistä asanoista allergisoivat pidemmän päälle. Ovathan ne visuaalisesti upeita ja parhaimmillaan ne ovat jo taidetta, mutta pikkuhiljaa minulla alkoi kasvaa ahdistus joka kerta, kun verkkokalvoilleni putkahti kuva hiotusta asanasta ja (tämän kanssa ristiriidassa olevasta) kuvatekstistä. En todellakaan tuomitse, tämä on myös joogaa, vaikkakin vain yksi osa sitä. Se osa, mikä näyttäytyy suurelle yleisölle.
En ole tuntemuksineni varmaankaan yksin. Tiedostan, että joogaajan ei tarvitse olla notkea voidakseen joogata. Ei myöskään tarvitse omata täydellistä vartaloa eikä pukeutua täydellisiin joogavaatteisiin. Joogaajan ei itseasiassa tarvitse olla yhtään mitään. Riittää, että astuu matolle. Oikeastaan mattoakaan ei tarvita, sillä jooga ei ole pelkkää asanaa, vaan sisältää useampia eri osa-alueita. Riittää, että olet.
Vaikka tiedän, mitä oma joogani on, alkoi minulle pikkuhiljaa muodostua paineita siitä, mitä sen ehkä sittenkin pitäisi olla. En osaa seisoa käsilläni, en saa itseäni spagaattiin, enkä edes risti-istuntaan, joten olen kehno joogi. En myöskään herää joka aamu kello kuusi tekemään harjoitusta ja juomaan vihermehua, en aina osaa elää hetkessä, stressaan, unohdan välillä hengittää, unohdan välillä koko joogan päiviksi. Tiesin, etteivät ajatukseni ole todellisia, eikä niitä kannattaisi ottaa niin vakavasti. Mutta silti otin ne vakavasti.
Tili toisen jälkeen lopetin seuraamisen. En tahdo altistaa itseäni kuville, jotka saavat minut takertumaan omiin epäkohtiini ja katsomaan itseäni kriittisesti. Tiedän, ettei se ole kyseisten instagrammaajien tarkoitus, mutta kuvat valitettavasti ovat hyvin voimakas väline muokkaamaan käsitystä itsestämme ja maailmasta ympärillämme. Niin hyvässä kuin pahassa. Ne muutamat seuraamani Insta-joogatilit ovat omien arvojeni mukaisia, niissä pulleat ihmiset joogaavat ja niissä ollaan armollisia ja tuodaan toistuvasti esille, että matka on tärkein, nauti siitä. Myös joogaohjaajien oikea elämä kiinnostaa, hyvät tekstit kiinnostavat. Haluan ahdistuksen tunteen sijaan inspiroitua ja oppia rakastamaan kehoani.
Opin taas kertaalleen sen, mikä on yksi elämän kulmakivistä: ohjaudu sisältä ulospäin, löydä oma autenttinen olemisen tilasi äläkä vertaa itseäsi muihin. Jokainen keho ja joogaharjoitus on täydellinen juuri sellaisena kuin se milläkin hetkellä on.
Tähän sopisi täydellisesti kuvitukseksi minä erilaisissa asanoissa, mutta nope: se ei ole minun juttuni. Monen muun juttu se sitä vastoin on ja se on täydellisen hyvä <3 (Näissä kuvissa ollaan hongkongilaisessa temppelissä.)