Kun kasvi muuttaa takaisin sisälle/hämärän hyssy

Opin eilen uuden sanonnan: viettää hämärän hyssyä. Äitini suusta tulee huipuimmat sanat ja sanonnat ja teen parhaani, jotta muistan näitä käyttää. Hyssy, kuulostaa just siltä mitä se onkin (mitä se ees on??). 

Tänään kesän parvekkeella viettänyt viherkasvini muutti takaisin sisälle. Vihreänä, rehottavana puskana. Yhtä ihanaa kuin keväällä on siirtää kasvit partsille, on ne myös ihanaa siirtää takaisin. Koko olohuone sai uuden ilmeen. Siinä on nyt hyvä viettää hämärän hyssyä, laittaa pari kynttilääkin tulille, kunhan syksy vielä hitusen etenee. Joulukoriste roikkuu valaisimesta jo valmiiksi. Mitäpä sitä turhia poistamaan, kun näyttää niin kivalta.

Viherkasvimuuton lisäksi olen tänään ollut lähinnä toipilaana. Ikävä semiflunssa vie voimat. Sängynpohjalta on tosin haaveiltu matkoista ja päätettiin muutaman tulevan reissun kohde ja ajankohta. Maailmalle on päästävä. Vaikka hämärän hyssy parhaimmillaan mahtavaa onkin, tarvitsee sen väliin pilkahduksia auringosta ja muista maisemista. Mutta nyt, juuri nyt, en muuta tarvitse kuin peiton ja pehmeät lakanat ja unen. Potslojo, sanois äiti.