Laiskan tyypin Kiharametodi

Mulla on ollut pienenä pitkä vaalea kihara tukka. Sellanen ihana korkkiruuvikihara, mitä lapsilla nyt tapaa olla. Jossain vaiheessa hiukset on sitten lähteneet tummenemaan ja suoristumaan ja oonkin ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta semi-lyhyttukkainen koko elämäni. En ole koskaan osannut tehdä hiuksilleni oikein mitään kun ne on olleet pidemmät, joten lyhyempi vaihtoehto on ollut aina parempi siitäkin syystä. Plus tietenkin värjäyskierre (varsinkin viime vuosien kotivaalennukset) on tehnyt tuhojaan tukassa, joka on muutenkin ollut hennohko.

Nyt kun omaa väriä on päässä noin puoleen väliin, aion kärsivällisesti katsoa mitä tälle reuhkalle tapahtuu kun siinä ei ole minkäänlaista käsittelyä. Oma hiusvärini on ihan jees, vaikka välillä näyttää edelleenkin oudolta kuinka pehmeä ja noh, maanläheinen olen ruskeissa hiuksissa. Kaksi määrettä, joita en ole voinut nuorempana sietää, mutta ehkä tää ikä alkaa tehdä tehtävänsä.

Olin kauan luullut, että oma hiustyyppini on suora, lähes piikkisuora ja hankala käsitellä. Pidempi tukka on senkin takia näyttänyt itselläni aina vähän kauhtanalta. Ainakin omasta mielestäni. Sulfaatittomia hiusten pesuaineita olinkin jo käyttänyt aiemmin, mutta se mikä räjäytti pankin oli se, että kampaan hiukseni auki suihkussa ja kuivaan siitä vain pahimman märkyyden, jonka jälkeen annan sen kuivua omaa tahtiaan. En ollut aiemminkaan käyttänyt hiustenkuivainta, mutta olin jynssännyt tukkaa suihkun jälkeen froteepyyhkeellä ja kammalla, mikä taas teki kuivasta hiuksesta entistäkin kauhtanamman.

Nyt hius on taipuisa ja vähän tollanen laineileva. En oikeastaan harjaa tai kampaa ollenkaan pesujen välissä, toki vähän pöyhin käsin välillä ja laitan latvoihin hoitavaa ainetta, mikäli tuntuu takkuisalta.

Jos Curly Girl -metodi tuntuu liian vaivalloiselta, niin siitä voi poimia itselleen sopivia osasia, jotka sopii vallan mainiosti ja paremminkin laiskan ihmisen hiustenhoitorutiineihin (mulla ei ees mitään rutiineja ole).