Luovuus on hyvän elämän indikaattori

Toisinaan haaveilen blogin deletoimisesta ja siitä, että häviäisin iäksi koko sosiaalisesta mediasta. Yli kymmenen vuotta tämän nimen alle bloganneena olen kuitenkin tullut tulokseen, että antaa olla vaan, aivan sama lukeeko kukaan, mutta selkeästi tarvitsen oman paikan internetissä, johon palata silloin, kun elämäni on suotuisalla mallilla. Blogi on kokonaisuus kuvaa ja tekstiä ja kuvaamisintoni katoaa, jos elän stressaavaa aikaa. Mielikään ei rullaa samalla tavalla, joten kirjoittaminen takkuaa.

Luovuus tarvitsee ympärilleen aikaa, joutilaisuutta ja inspiraatiota. Kun luovuus katoaa, tietää olevansa jo askelen liian pitkällä, mutta ihminen tottuu ja mukautuu olosuhteisiin. Vasta taaksepäin katsomalla ymmärtää missä suossa onkaan tullut tarvottua.

Vuoden alkaessa tunsin hyvin vahvasti, että tämä tulee olemaan muutoksen vuosi. Ehkä vuoden alussa on aina tuo uudistumisen tunne, mutta nyt se oli vahvempana kuin yleensä ja tiesin, että olen valmis konkreettisiin muutoksiin ja aikaikkuna on otollinen. Muutosta onkin tapahtunut, on tapahtumassa ja tapahtuu. Jännittää.

Ydinjoukko tosin on pysynyt (lähes) samana. On mies ja kissa ja nykyään myös toinenkin kissa. Kun muut isot elämän osa-alueet muuttuvat ja horjuvat, olen kiitollinen siitä, että se tärkein osa-alue on ja pysyy <3

Minä aion jatkossa priorisoida enemmän omaa hyvinvointiani ja haluan taas inspiroitua ja käyttää luovuuttani. Olkoon tämä seuraavien kuukausieni ohjenuora.