Minun (työ)viikkoni
En ole sillä tavalla maanantaita vihaava ihminen, että siihen latautuisi erityinen negatiivinen karma. Mutta toisinaan on lohdullista, että maanantaita voi syyttää omasta olotilasta tai siitä, että kaikki menee pieleen. Vähän tällaisia olivat minun viime maanantain ensimmäiset hereilläolotunnit. Harvemmin nihkeä olo jatkuu koko päivää ja onneksi myös nyt maanantaista kehkeytyi ihan kiva päivä.
Maanantait ovat omalla kohdallani lähestulkoon täynnä työtä. Ensin päiväduuni, jonka jälkeen kaksi Yin-jooga tuntia eri paikoissa ja kotona olen vasta yhdeksän jälkeen illalla. Tosin en kylläkään laske joogan ohjausta työksi tällä hetkellä, sillä teen sitä vain noiden kahden tunnin verran viikossa ja on henkisesti helpompaa (oman jaksamisen kannalta) ajatella sitä harrastuksena, vaikka tietenkin se on toinen ammattini ja saan siitä rahaa. Vaikka maanantait ovatkin kohdallani työntäyteisiä, jään reilusti plussan puolelle, sillä käyn lähes poikkeuksetta nukkumaan todella kevein ja kirkkain mielin.
Tiistaisin minulla on toimistopäivä. Hoidan ravintolamme tilityksiä, työvuorolistoja, tilauksia, inventaariota ynnä muita juoksevia asioita, joita ei hektisessä ravintolan arjessa ehdi tekemään. Muina neljänä päivänä viikossa olen paikan päällä huolehtimassa, että hommat hoituvat ja teen ravintolan rutiinihommia asiakaspalvelusta tiskaamiseen. En oikein tiedä kuinka lipsahdin takaisin oravanpyörään, sillä alunperin oli tarkoitus tehdä vain muutama vuoro viikossa. Sitoutuminen isompaan tuntimäärään toi kuitenkin mukanaan esihenkilön roolin, mikä on ollut erittäin opettavaista, vaikkakin myös haastavaa ja kuluttavaa toisinaan.
Koska tiistait tarkoittavat istumista, vastapainoksi kävelin kotiin. Oli täydellinen sininen hetki kohdassa, joka on muutenkin täynnä sinistä väriä.
Onnistuin nukkumaan hillityt 45 minuutin päiväunet, jonka jälkeen lähdin käymään meidän lähikirppiksellä, jossa minulla oli siskoni kanssa tällä viikolla kamaa myynnissä.
Keskiviikkona lähdin töistä jo kahdelta, yritin nukkua päiväunet, mutta ei siitä mitään tullut. Nousin ja ehdin viimeinkin testata uutta kameraa ja puhelimen käyttämistä etälaukaisimena. Eräs punki kuvaan mukaan.
Illalla meillä oli loukkolaisten kanssa vuoden ensimmäinen palaveri ja on aina yhtä ihanaa inspiroitua näiden upeiden tyyppien seurasta. Vaikka meillä ei edelleenkään ole konkreettisia tiloja ja rahoitusta haetaan jatkuvasti, on kaikkea mahdollista kuitenkin viritteillä ja tekeillä. Olen varma, että asiat loksahtavat yllättäen paikoilleen vielä jonain päivänä. Toivottavasti pian.
Käväisin myös eläinkaupassa ostamassa Maissille leluja, yritän nimittäin aktivoida häntä enemmän nyt kun ajokaveri on poissa. Lopputulema: laserlelu ei aiheuta värähdyksiä, puuhka kepin päässä on aika tylsä (ja varmaan nolo). Eniten kiinnostaa muovinen mittanauha. Aika perus kissan logiikkaa siis.
Torstaina minulla oli yllättävä vapaapäivä, sillä jouduin hieman säätämään vuoroja erinäisten poissaolojen takia. Tuntui luksukselta, kun poikkeuksellisesti keskellä viikkoa ei tarvinnutkaan nousta herätyksen ääneen, mutta mitä vielä: olin klo 6.15 hereillä.
Hoidin heti aamulla alta pois kaikki kasaantuneet asiat, kuten muutaman joogalaskun teko, alvien maksut, kirjanpito ja muutamat sähköpostit. Sain tehtyä jopa jo toiminimeni veroilmoituksen, ei jäänyt tänä vuonna ihme kyllä viimeiseen iltaan.
Päivän aikana nukuin kahdet päikkärit, joista iltapäivän unet venähtivät yli kahden tunnin pituisiksi ja fiilistelen sitä nuijanukutuksen tunnetta edelleen. Tein myös parhaan currytofun ikinä! Usein liemi on jäänyt vähän laimeaksi, mutta olen näemmä kehittynyt, sillä nyt oli niin on point kuin olla voi.
Perjantaina aloitin työt vasta kolmelta, mikä sekin melko poikkeuksellista, sillä yleensä teen aamuvuoroa. Ehdin siis hyvin istuskella kirkasvalolampun äärellä, tehdä joogaharjoituksen ja nukkua päiväunet ennen kuin menin lyhyen palaverin kautta työpaikalle.
Sellainen viikko siis tällä kertaa. Ilahduttavaa huomata, että olen ehtinyt nukkumaan päiväunia pariin otteeseen. Niistä tosin seuraa usein ikävä kierre, eikä seuraavan yön unista tahdo oikein tulla mitään ja siksi yritän vältellä niitä. Mutta aina ei voi, eikä pidäkään.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3