Muhkea

Kyllähän tämä päivä oli huomattavasti edeltäjäänsä miellyttävämpi, kuten aavistelin. Tarinan opetus: hyväksy myös tuonkaltaiset päivät ja fiilikset osaksi elämää. Anna sen kaiken vaan tulla ja vyöryä, sillä mitä enemmän sitä estelee, sitä pahemmaksi möykyksi se muotoutuu. Aika itsestäänselvä asia joo, mutta ehdottomasti sellainen, jonka parissa ainakin itselläni on vielä hirmuisesti työstämistä. Sen hyväksymisessä, että elämä ei aina ole kivaa, vaan ajoittain ärsyttävää suossa tarpomista. Tai oikeastaan olen sen tosiasian jo aikapäivää sitten hyväksynyt, kompastuskivenäni taitaa enemmänkin olla se, kuinka suhtaudun noihin suossatarpomisiin. Haluaisin oppia pääsemään ikäänkuin sivustaseuraajaksi ja ehkä vähän nauraakin sille, kuinka vakavasti otan ns. negatiiviset olotilat. Varsinkin, kun on varsin hyvin tiedossa mistä fiilikset johtuu. Ei se oo hei niin vakavaa, se on vaan elämää!

Tää on parin päivän takaa tää outfitti. Oon ehkä viimeinkin oppinut käyttämään tollasia runsaskankaisia (aka roikkuvia) vaatteita ja vuosia on mennyt totutteluun. Ennen olin varma, että ne saa minut näyttämään muhkealta, nykyään en välitä vaikka asia näin olisikin. Entäs sitte. Onpa muuten ärsy sana toi MUHKEA. Muh-kea.