Muistikatkoksia

Unohdin viime viikolla molempien pankkikorttieni tunnusluvut samalla kertaa. Mieheni syntymäpäivän unohdin perjantaina. Myös tänään olen ehtinyt unohdella, mutta unohdin jo mikä asia oli kyseessä.

Pahin mokani työrintamalla varmaan ikinä on se, kun muutama kuukausi sitten olin luvannut hoitaa erään joogatuurauksen ja unohdin sen tyystin. Siitä aiheutuneen morkkiksen määrä oli uskomaton ja sen jälkeen olen triplamerkannut kaikki tulevat tunnit visusti kalentereihin.

Minulla pysyy asiat mielessä varsin hyvin. Tai siis: on pysynyt toistaiseksi. Sen takia välillä huolestuttaakin onko normaalia unohdella. Olen joko a) tullut vanhaksi, b) sairastumassa muistisairauteen tai c) ylikuormittunut. Veikkaan viimeistä vaihtoehtoa. On liikaa asioita, joita kannattelee mielensä päällä, liikaa muistettavaa. Joillain on luultavasti hyvin paljon enemmänkin aktiivisia asioita mielessä, mutta oma rajani tulee näköjään aika helposti vastaan.

Myös mukavat asiat voivat kuormittaa. Lähestyvän loman takia on pitänyt säätää kämppää, lentoa, junamatkaa, lauttamatkaa ja siihen päälle vielä saattaa hommat siihen jamaan, ettei tarvitsisi loman aikana miettiä työasioita. Onneksi olen oppinut kirjoittamaan asioita muistiin. Se, mikä ennen pysyi vaivatta mielessä, vaatii nykyisin ylöskirjoittamisen.

Mutta enää tämä päivä, yksi joogaohjaus, kamojen pakkaaminen, hyvin nukuttu yö ja sitten on aika lentää Roomaan ja aloittaa kolmen viikon pään kovalevyn eheyttäminen pitkin eteläistä Eurooppaa.

Kuvat viikonlopulta. Ihana sää, aamiaishommia, kirkas aurinko ja hitusen murtunut mies (vaikkei sitä suostunut myöntämään).