Oma huone ja oma aika

Olen odottanut kauan ja hartaasti sitä hetkeä, että inspiraatio iskisi. Kyllähän se aina jossain vaiheessa tulee, vaikka saattaa piileskellä aikansa. Nyt se tuli, pari viime päivää olen tuntenut sen pulppuilevan.

Mulla on ollut varsin kiireinen kevät. Vai pitäisiköhän sanoa lopputalvi? Elämä on ollut lähinnä työntekoa ja kun jossain vaiheessa älysin, että tähän palapeliin kuuluu yhdeksän ohjattua jooga/pilates -tuntia viikossa, tajusin menneeni liian pitkälle. Enkä edes ymmärrä kuinka niin pääsi käymään. Voimavarat ovat totisesti olleet koetuksella, mutta nimenomaan joogan ohjaus on pitänyt paketin kasassa. Liitoksistaan natiseva paketti, mutta kasassa! Jee! 

Jotta en olisi päässyt liian helpolla, on tottakai vesivahingon korjaushommat venyneet pariin kuukauteen muutaman viikon sijaan. Sohva on onneksi yllättävän hyvä ystävä, mutta kyllä naisella on oltava oma huone, Virginia Woolfia mukaellen. 

Tämän kaiken lisäksi laitoin parin vuoden pohdiskelun jälkeen oman toiminimen pystyyn. Ajattelin, että kyseessä on vain pieni muutos siinä, kuka hoitaa hallinnolliset asiat, mutta väärässäpä olin. Yrittäjyys pisti väistämättä isommat rattaat pyörimään ja jossain tuolla sisälläni pyörii ideoita, jotka tulevat pulpahtelemaan esiin, kunhan tokenen ja palaudun ensin tämän kevään kiireistä. 

Tällä hetkellä istun aivan liian ahtaassa Onnibussissa, musa täysillä kuulokkeissa, koska joku köhii taukoamatta. Määränpää on Satakunta ja kummitytön ylioppilasjuhlat. Mielestäni oman huoneen lisäksi jokainen nainen tarvitsee myös yksin matkustamista. Olipa reissun kohde sitten Kokemäki tai joku vielä eksoottisempi lokaatio. 

Aurinko paistaa ja all’s good. Kuvat täysin random kuluneilta parilta kuukaudelta.