Onko olemassa hyviä ja huonoja ominaisuuksia?
Olen taas pitkästä aikaa kirjoitellut työhakemuksia ja motivaatiokirjeitä sekä päivittänyt CV:tä. Vaikkei ikinä tulisikaan valituksi mihinkään, on se itse hakemusten työstäminen jo itsessään hyvin opettavainen prosessi. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten koin epävarmuutta ja huonommuutta omasta osaamisestani, on työnhaku nykyään oikeastaan ihan mukavaa puuhaa ja tekstiä virtaa näppäimistöltä helposti. Luotto omiin kykyihin on kasvanut huimasti, mutta samalla myös itsetuntemus. On helppo nähdä omat vahvuudet. (Ei sillä, etteikö huijarisyndrooma iskisi joka ikinen kerta, kun saan hakemuksen lähetettyä, puhumattakaan jos tulee soitto haastatteluun tai vielä pahempaa, jos saan duunin.Mutta sehän on vain hetkellinen tunne tai oikeastaan ajatusmalli, joka aiheuttaa tunnereaktion. Pyristelen siitä helposti eroon onneksi.)
Itsensä kehuminen on totta tosiaan helppoa, kun tuntee ominaisuutensa. Eikä se niinkään tunnu kehumiselta, vaan enemmänkin faktojen pöytään iskemiseltä. Tällainen olen, ota tai jätä. Vaikein kohta nykyään onkin se omien heikkojen kohtien esittely. Meillä kaikilla on huonot puolemme, mutta entä jos ne on tyyliä väsyttää aina ja aamuherätykset on yhtä tuskaa, oon stressaaja, joskus en saa mitään aikaiseksi, haluan vetäytyä omiin oloihini päiväkausiksi, nälkäisenä oon negatiivinen ja vihaan ihmisiä. Pitäisikö kirjoittaa ennemminkin oon liian ahkera, teen joskus liikaa töitä: näennäisen huonoja puolia, jotka eivät kuitenkaan ole aivan huonoja.
Onko mikään huono puoli lopulta huono? Tai onko hyvä puoli aina pelkästään hyvä puoli? Ehkä hyvät ja huonot ominaisuudet on niin tilannekohtaisia, ettei niitä edes kannattaisi alkaa määrittelemään joko tai -astelemalla. Oma niin sanottu huono puoleni työelämässä on se, etten osaa/jaksa aina delegoida hommia, vaan teen mieluummin itse. Tämä tietysti kostautuu niin, että lopulta oon aivan ylityöllistetty ja kannattelen koko pakkaa itse, mutta onpahan aina kaikki langat omissa käsissä. Jonkinlainen kontrolloinnin tarve siis vaivaa. Mutta loppujen lopuksi tää ominaisuus on opettanut hyvin paljon omasta itsestä ja kyvykkyydestä asioiden hoitamiseen, eli en näe tätä pelkästään huonona puolena. Enemmänkin puolena, jota olisi itsessäni hyvä kehittää, eli haasteena.
On kuitenkin ihan positiivista, että itsestään keksii enemmän hyvää sanottavaa, kuin huonoa. Ehkei tarkoitus olekaan luetella kaikkia negatiivisia ominaisuuksiaan, vaan työnantajaa kiinnostaa myös se, millä tavalla tuot itseäsi esille ja miten suhtaudut itseesi. Eräs lähipiiriini kuuluva henkilö oli taannoin sanonut työhaastattelussa ettei hänellä ole huonoja puolia kun oli puhuttu ominaisuuksista, joita olisi tarpeen kehittää. Ehkä ”olen joskus liian itsevarma ja ylimielinen” olisi riittänyt, mutta sai hän sen työpaikan, eli riski kannatti ottaa 😀
