OOTD – abandoned house edt.

Tää syksy on ollut ihan oppikirjaesimerkki täydellisestä syksystä. Aurinko on paistanut useimpina päivinä, ei oo juurikaan satanut, värikkäät lehdet on pysyneet pitkään puissa. Jokaisen päivän ottaa kiitollisena vastaan, vähän kuin jatkettu kesä, vaikka kesä meni aikaa sitten. Mitä pidempään tätä oppikirjasyksyä jatkuu, sitä lyhyemmältä talvi tuntuu. Ensi viikolla matkustan Moskovaan ja siellähän syksy ei ole vielä näin pitkällä. Eli pääsee elämään uusiksi näitä ruskan päiviä! Tavallaan… kai? Tänään tajusin, etten oo ikinä käynyt Gorkin puistossa, vaikka Moskovan reissuja on lukemattomia tullut tehtyä. Nyt mielessäni siintää syksyinen Gorkin puisto ja siellä guljailu.

Perjantaina käytiin pikaguljailulla Eirassa. Tää talo on kertakaikkisen ihana ja googlailujen jälkeen selvisi, että se tunnetaan Eiran kummitustalona. Ihanuuden lisäksi melko kuumottava pytinki. Tuolla päin Helsinkiä kävely saa aina salaa haaveilemaan muutosta, tällä kertaa jopa niin paljon, että selailin netistä vuokrakämppätarjontaa. Muuttohan meillä itseasiassa onkin edessä tuossa vuodenvaihteen jälkeen, vielä ei tosin olla päätetty minne muutetaan. Ehkäpä aivan eteläinen Helsinki voisi olla yksi vaihtoehto.

Olen aikuisella iälläni ollut todella muuttavaista sorttia, harvoin olen yhdessä kodissa viihtynyt vuotta pidempään. Elämä on vienyt ja elämäntilanteet muuttuneet. Tässä nykyisessä kodissa olen asunut siskoni kanssa jo lähemmäs kolme vuotta, taitaa olla henkilökohtainen ennätykseni. Tänä aikana olen alkanut tuntemaan Merihaan ja Hakaniemen todella kodikseni. Fiilis, jota en ole kokenut vuosikausiin siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole ehtinyt juurtua minnekään. 

Jalat syvästi Merihaan betonissa juurtuneena ja samalla kuitenkin jo käsi hamuaa Pitkänsillan eteläpuolta. Justiinsa. Tahtoo kai sanoa, että lopulta sillä paikalla ei ole niinkään väliä, vaan enemmänkin sillä korvienvälisellä kodilla. Kunhan on kotona itsensä kanssa, niin on kotona missä tahansa. Himahommat❤️

One of my fave houses in Helsinki. Could definitely see myself living in it, although at the moment it is abandoned, thus creepy.