OOTD – boat edition

Hain pari päivää sitten valmiin Venäjän viisumin ja sain kuin sainkin kaksivuotisen visan. Jee! Vanhemmat siis asuvat Moskovassa ja tästä syystä noin pitkä viisumi. Asuin itsekin Pietarissa vuosina 2009-2012, jotenka Venäjä on hyvin lähellä sydäntä. Niin hyvässä kuin pahassa. Poliittiseen tilanteeseen en uskalla ottaa kantaa, saan vielä jonkun trolliarmeijan perääni… Joka tapauksessa, ei ole tullut käytyä Venäjällä kuin yhdesti sen jälkeen kun muutin sieltä pois, mutta nyt aion ottaa vahinkoa takaisin ainakin hitusen verran. Pistetään nimittäin myös poikaystävän viisumihakemus tulille, eli pääsen näyttämään hänellekin rajan toista puolta. Ajatuksena olisi tehdä päiväretki meidän landelta Venäjän puolelle tässä tämän syksyn aikana ja myöhemmin vielä Moskovaan. Tuolla Itärajan tuntumassa asia jotensakin konkretisoituu: tuosta kivenheiton päästä alkaa toinen maa, eikä päästä sinne ilman lupaa. Ja mikä maa! Maailman isoin! 

En tiedä miksi nämä kuvat tuovat mieleeni nimenomaan Venäjän. Rakastan sen rosoisuutta ja rappioromantiikkaa, joka ehkä Suvilahden ja Hanasaaren alueella on vielä edelleen toistaiseksi voimissaan. On kuin menisi toiseen ulottuvuuteen, kun pyöräilee Ihana-kahvilalle tai Sompasaunalle. Pysähtynyt fiilis. Uponnut laiva, jonka masto näkyy veden pinnan yläpuolella, muutamat asuntovaunut, jonkun hylkäämä teltta, nuotiopaikka. Ikäänkuin olisi työntynyt ei-kenenkään-maalle. En ole alkuunkaan selvillä, tullaanko alue rakentamaan pala palalta täyteen, luultavasti. Sitä ennen fiilistelen sitä yhtenä lempipaikoistani Helsingissä. 

Mutta vielä ennen Venäjän reissuja on tulossa Köpiksen retki. Ensi viikolla nimittäin! Se on yksi lempikaupungeistani, enkä malta odottaa, että pääsee pyöräilemään siellä. Aina vähän itkettää olla fillarin kanssa liikenteessä siellä, kun se on niin siistiä. 

Kuvat ovat viime sunnuntailta, joka piti sisällään päämäärätöntä pyöräilyä paljain jaloin, kunnes sade yllätti kotimatkalla ja piti mennä täysiä loppumatka.