OOTD – bridge edition

Muualla kuin kotona ollessa pääsee helposti ajattomaan tilaan, jossa mukavasti unohtuu mikä viikonpäivä on menossa. Elää hetkessä. Ei mieti tulevaa, ei mennyttä, vain sitä mihinkäs seuraavaksi pyöräiltäisiin ja mitä seuraavaksi syödään. Yksi syistä, minkä takia matkustaminen on niin siistiä. En oikein tiedä miksi kotona stressaa enemmän, miksi hetkessä eläminen tuntuu enemmänkin haasteelta kuin itsestäänselvyydeltä? 

Meillä oli torstaina hullu fillarointipäivä. Aikataulutettiin vähän hassusti menot ja jouduttiin ravaamaan pari kertaa kämpillä vaihtamassa vaatetta ja hakemassa keikkalippua. Syy miksi siis tultiin Köpikseen (ei tää kaupunki kyllä mitään syitä tarvitse!) oli poikaystävän Noel Gallagher-rakkaus, eli siis herran keikkaa tultiin tänne syynäämään. Ja olihan se mahtava! Oasis-biisejä ja Noelin omaa tuotantoa hyvänä mixinä. Jätti kyllä suunnattoman hyvän fiiliksen, sellasen rakkauden olotilan toi keikka kokonaisuudessaan. Soisin useammin saavani keikoista yhtä paljon irti: nykyään sitä tapahtuu liian harvoin että on vielä seuraavanakin päivänä siinä tietyssä fiiliksessä. Voipi olla tosin syynä se, että nykyisin tulee vähemmän käytyä keikoilla ylipäänsä. Heh. 

Eilisen lievähkö dagen efter selätettiin milläs muulla kuin pyöräretkellä pitkin Kööpenhaminan katuja. Ramen-keittoa lounaaksi ja takas fillarin selkään. Voi olla, että pyöräily jatkuu vielä unissakin. Mut ei haittaa, koska se on parasta puuhaa! 

Kuvissa ollaan sateelta suojassa sillan alla. Toi laukku on lemppari, neuvostoajan vintagea Venäjältä.