OOTD – red edition

Tänään ei ole ollut mitään sanottavaa, ajatus on juossut/ryöminyt laiskanlaisesti ja auringonlaskuun saakka kylpytakissa. Sitten vaihdoin päälle joogareleet, mutta sen sijaan, että olisin kurkannut mattoon päinkään, oon vaan rötvännyt sohvalla ja sängyssä tekemättä oikein mitään. Tai no, vein kyllä roskat.

Yllättävää kyllä, tällä tavalla saa kulumaan päivän äärimmäisen nopeasti. Ja näitä päiviä pitää olla silloin tällöin, mieluiten yksin vietettynä. Kaksinkin näitä voi toki viettää, mutta fiilis on silti vähän eri. 

Jos tällaisiin päiviin haluaa liittää jotain tekemistä, niin sen olisi hyvä olla linjassa sen hetkisen oman sisäisen maailman kanssa. Kaikkea hidasta ja rauhallista, rauhoittavaakin. Kirjastossa hyllyjen välissä pyöriminen, leipominen, lukeminen, hidas kävely, uiminen, musiikki, jooga, meditaatio, tietoinen hengittäminen. Kissat. Äkkiseltään voisi kuvitella, että tekemällä jotain kiihdyttävää ja nopeatempoista saisi energiatasot nostettua ”normaali”tasolle. Toki niitä pystyy tuolla tavoin nostamaankin, mutta välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä tarvitseeko aina olla energinen ja jaksavainen. Voi myös pohtia sitä, että ehkä senhetkinen energiatasokin on aivan normaali. Ehkä vaatimus energisyyteen tulee jostain ulkoapäin, ns. hyvän elämän arvoista, jotka joku on fiksuuspäissään laatinut (not).

Hidas ja rauhallinen tekeminen energisoi myös, mutta eri tavalla. Se antaa keholle sekä mielelle aikaa levätä ja laskee stressileveleitä. Hitaalla tekemisellä ikäänkuin varastoi energiaa tulevaa varten. En silti missään tapauksessa sano, etteikö nopeatempoisuus toimisi toisissa tilanteissa, joskus nimittäin sen tyyppinen liikkuminen ja tekeminen on se ainut oikea ratkaisu. Tahtoo siis sanoa, että avainsanat ovat tämänkin asian tiimoilla balanssi ja kehon kuunteleminen. Ja se hidastaminen silloin kun tilanne sitä vaatii.

Eilispäivän punakka atmosfääri. Sovin takkeineni hyvin taustaan. Ja tuo Marimekon kassi – vannoin etten ikinä, mutta siinä se nyt killuu.