OOTD – weird edition
Tänään minulla oli viimeiset maanantain kesätuuraustunnit joogaa ja pilatesta. Kolme kuukautta meni ihan kamalan nopeasti ja oli vähän haikeaakin sanoa tuntien lopussa, että ensi viikolla tilallani on sitten joku muu. Tosiasiassahan samat tyypit käy myös muillakin tunneillani, että ei tässä nyt ikävä ainakaan tuu! Maanantai-illan tunti on niin eri verrattuna esimerkiksi perjantai-illan tuntiin, puhumattakaan nyt torstain aamutunnista taikka saman illan hottis-tunnista. Energioiltaan siis. Harvemmin asetan mitään erityistä intentiota tunneillani, sillä haluan jättää mahdollisimman paljon tilaa oppilaalle itselleen. Tilaa oivalluksille ja oman kehon tuntemusten kuuntelemiselle ja sitä kautta aivan oman intention rakentamiselle. Toisinaan kuitenkin tilan, päivän, vuorokaudenajan ja ihmisten energia saattaa kirvoittaa minussa jotakin ja suustani vain tulee sanoja, joita on sanottava juuri sillä hetkellä. Possessed by yoga. Se on ihmeellinen fiilis. Siinä ei puhu itse, vaan jooga puhuu.
Mahtavaa on ollut ohjata myös pilatesta tämä kesä. Tykkään haastaa itseäni, vaikka oonkin hirvee hermoilija ja viime hetkellä usein mietin, että pitikö tähänkin nyt taas lähteä! Elämä olis paljon helpompaa sieltä kotisohvalta käsin, välillä vaihtais telsussa kanavaa ja silleen. Kävis kasista neljään duunissa viisi päivää viikossa ja olis ihan tyytyväinen siihen. Mutta kun sitäkin on jo kokeiltu ja todettu, että ei toimi omalla kohdalla. Eli pakko haastaa itseään, mennä sitä kohti mikä pelottaa eniten, vaikka onkin karsee klisee. Palkitseehan se sitten lopussa ja huomaa kasvaneensa rohkeammaksi ja varmemmaksi tyypiksi. On myös vähän se fiilis, että ei oo mitään, mitä en uskaltaisi. Melkein!
Mitäköhän haasteita sitä syksylle keksisi? Niin ammatillisessa mielessä kuin muutenkin. Ei-duunijutuista tulee mieleen ainakin laulaminen, jota on lykätty nyt ainakin vuoden verran. Poikaystävän treenikselle olisi siis tarkoitus mennä jotain kiekumaan (kirjoitin ensin kirkumaan, mikä sekin ihan mahdollista..), en kyllä oikein edes tiedä miten saan suuni auki laulamistarkoituksessa kun joku on kuulemassa. Eli otankin tuon aiemman kappaleen mahtipontisen lainin takaisin, hups. Mutta koska tämä pelottaa, niin se on vaan pakko toteuttaa. Sitä paitsi rakastan laulamisesta tulevaa euforian tunnetta, niin teen sen sitten vaikka naama nurkkaan päin jos en muuten onnistu.
Weird Antiquesin hieno ovi sattui tulemaan pyörälenkillä vastaan. Tykkään näistä kuvista ihan älynä! Thänx Maukka!