Päästä irti hartaasta luterilaisesta sisälläsi

En tahtoisi olla yksi niistä maanantaita parjaavista ihmisistä. Ehkä jo se pelkkä negatiivinen energia, jota ympärillä olevat ihmiset lataavat sanoillaan maanantaihin, on aiheuttanut minullekin lievän maanantaikammon. Hei, minä sentään saan useimmiten herätä uuteen viikkoon ilman herätyskelloa, ihan luksusta. Siltikin maanantai tuntuu usein ikävältä iskulta vasten kasvoja ja tuntuu, että joutuu tsemppaamaan itseään ihan extrapaljon, jotta sängystä nouseminen tapahtuu. 

Luulen, että sisälläni asustaa harras luterilainen. Se, joka käskyttää ja soimaa. Väittää, että olen huono ihminen jos en ole työn touhussa klo 7 maanantaiaamuna. Koska kai ny pitäis olla. Sanoo kuka? Se luteri tai joku? Oma äiti (joka imuroi korvan juuressa joka riivatun lauantaiaamu koko lapsuuteni ajan)? Vai kenties isäni, jonka nähden piti aina esittää työteliästä? Onneksi olen saanut potkittua luterilaista pihalle ihan onnistuneesti, mutta silti se kovasti yrittää änkeä takaisin, jos en ole tarkkana. 

Tänään viittasin kintaalla rutiineille, joista yleensä pidän tiukasti kiinni. Se tietty järjestys aamupuuhastelussa tuo struktuuria ja ehkä vähän lohtuakin ja niiden aikana yleensä herää viimein kunnolla ja tajuaa, ettei tää nyt niin kauheeta ookaan. Menin suihkun alle istuskelemaan (vaikka olin just illalla käynyt suihkussa, omg!) ja ajattelin, että vähän niiku aamusaunan tai kylvyn korvike. Sen jälkeen olen vaan juonut kuppitolkulla teetä ja tuijotellut ulos ikkunasta kun lumisade leijailee. Paskat siitä että pitäis tehä jotain.

Sitä paitsi teenhän minä, jos tarkkoja ollaan. Teen tässä samalla uutta soittolistaa joogatunnille ja myös tämän blogin kirjoittaminen jäsentää omaa sisäistä maailmaani, joka on elintärkeää joogaohjaajalle. Kun olen itse vahvemmin omassa itsessäni, on minun myös helpompi olla läsnä tunneilla ja ohjata juuri niin kuin haluankin ohjata. Oikeastaan teen siis töitä (in your face luteri!).

Joskus sitä vallan hämärtyy omalle itselleen. On liian lähellä itseään, eikä näe tarkasti elämäänsä ja omia tekemisiään. Tuomitsee herkästi. Tai se harras luterilainen tuomitsee. Hirvee tyyppi. 

Sitä vaan siis tässä yritän sanoa, että ehkei se maanantai sittenkään ole niin paha mitä puhutaan. Ei kantsi uskoa kuulopuheita, vaan rakentaa ihan oma maanantainsa omista lähtökohdista. Ihanaa, upeaa, mahtavaa viikon alkua kaikille sinne!

Kuvat ei millään tavalla liity. Odottivat vain pääsyään blogiin ja nyt oli sopiva hetki. Moskova lokakuu 2016.