Snaps from Tallinn
On tavallaan onni, että tämä kesä ei suo lomaa. Jos niinku väkisin jotain positiivista yrittää etsiä.
Nimittäin lyhyet vapaat mahdollistavat matkustamisen lähiseuduille, muutaman päivän pyrähdyksiä, jotka tempaisevat mukavasti pois totutusta. Ja toden totta näitä parin päivän vapaita osaa arvostaa täysin eri tavoin kuin silloin, kun aikaa vetelehtimiseen oli käytettävissä runsaammin. Kaikessa on puolensa, sanoo hän, joka takkinsa käänsi ja vetäytyi takaisin oravanpyörään.
Toinen ilahduttava seikka, jonka erilainen ja ei-niin-vapaa elämäntyyli on tuonut mukanaan, on menneiden matkojen muistelu. Ennen mielessä oli jo uusi reissu, eikä oikein tohtinut pysähtyä. Arki oli välitila kohti uutta reissua. Nyt mieli palaa fiilistelemään viime vuosia ja paikkoja, joissa on tullut käytyä, mutta joita ei ehkä ole ehtinyt oikeati kunnolla sulattaakaan. Olen viime vuosina matkustanut ikään kuin varastoon.
Uuden opettelu ja uusi positio töissä on tänä alkukesänä vienyt voimia. En muista milloin olen viimeksi tehnyt näin paljon tunteja viikkotasolla. Lisäksi kahtena iltana viikossa joogaohjauksia, joten jaksamista ja aikaa mihinkään muuhun ei juurikaan ole ollut. Mutta kuten niin usein ennenkin olen tämän todennut, täytyy vain olla kärsivällinen, antaa kropan ja mielen tottua. Lisäksi tarvitaan toki aimo annos armollisuutta itseään ja sitä kohtaan, että nyt ei vaan jaksa ja on täysin ok levätä.
Mutta aina se menee ohi, silloinkin kun jo ehdit luulla, että elämä on pilalla eikä mistään tuu mitään koskaan. Hetkellisiä notkahduksia on elämä pullollaan, mutta joka ikinen kerta elämä myös yllättää sillä, kuinka se tukevasti kannattelee ja lopulta vie sinut taas balanssitilaan.
Toissaviikolla kävimme Tallinnassa pyöräreissulla ja oli pelkästään ihanaa <3
