Kun sängynpohja kutsui

IMG_5161.JPG

Tänään on viides päivä, kun en ole astunut ollenkaan ulos. Näen verhojen läpi, että ulkona paistaa aurinko ja se luo tänne sisätiloihinkin hurmaavan keväisen olotilan, kissa kierii auringonvalossa ja käy välillä kainalossani. Vaatii välillä päästä parvekkeelle ja vahingossa jää sinne useaksi tunniksi, kunnes sivusilmässä huomaan jotain mustavalkoista vilahtavan. 

IMG_5160.JPG

Olisi ollut asioita, joita odotin. Oli joogatunteja, joita halusin ehdottomasti ohjata, oli yksi Tallinnan reissu, oli kaksikin eri ystävää, jotka olivat kaupungissa. Olisi ollut poikaystävän bändin keikka ja ehkä Joogafestarit. Olisi Muoviton Maaliskuu, olisi asioita, joita haluaisin viedä eteenpäin ja joista kirjoittaa. Olisi, olisi, olisi. 

Mitä viime päivät todellisuudessa ovat olleet: sänky, Netflix, muiden avun varassa oleminen, litratolkulla vettä, puuroa ja keittoa, kasoittain appelsiineja. Pelkoa siitä, ettei toivu enää koskaan entiselleen ja samalla roimasti kiitollisuutta siitä mitä ja keitä elämässä on. Välillä kyyneleet ovat sumentaneet näön: kuume tekee sentimentaaliseksi.

IMG_5163.JPG

Tarvitaan näemmä influenssa, jotta osaa arvostaa elämäänsä ja terveyttään. Tokihan niitä arvostaa noin muutenkin, mutta ei näin väkevästi. Näen taas selkeämmin suunnan, johon haluan mennä. Ehkä se oli vähän kateissa ja universumi järjesti pysähtymisen, ken tietää. 

Täältä sängyn pohjalta noustaan kuulkaa entistä voimakkaampana! 

IMG_5162.JPG

 

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys

Oranssit hiukset

IMG_5120.JPG

Sain ensimmäisen harmaan hiukseni. Se oli sellainen jouhimainen, johon ei väri ollut tarttunut ja oikeastaan se oli harmaan sijaan valkoinen. Vitivalkoinen. Voi olla, että hius oli vain joku oikukas tapaus, eikä sillä ollut harmaantumisen kanssa mitään tekemistä, mutta yhtä kaikki: alkushokin jälkeen ilostuin. Olen aina halunnut harmaantua valkohapsiseksi ja ehkäpä toivoa on! 

Minulla oli vielä pari vuotta sitten musta tukka ja mustana se oli ollut ainakin kymmenen vuotta. Lopulta alkoi kemikaalikuormitus mietityttämään ja kun pikkuhiljaa siirryin kaikessa kosmetiikassakin vegaaniseen ja cruelty freehin, sai musta väri mennä. Tokihan kasviväreilläkin saa mustaa aikaiseksi, mutta katsoin että on muutenkin aika siirtyä vaaleampiin väreihin. Tarkemmin sanottuna pastellisiin sävyihin. Minulla ehti olla vaalenpunainen, vaaleanvioletti ja mintunvihreä, taisi se olla sinertäväkin välillä (vahingossa). Täysin blondinakin toisinaan viihdyin. 

Mutta se ylläpito ja hiuksen vaurioituminen! Blondata en jaksanut kuin noin kolmen kuukauden välein, joten suuren osan ajasta juurikasvu oli silmiinpistävä ja oloni suttuinen. 

IMG_5121.jpg

Yks kaks yllättäen sain päähänpinttymän kuparinpunaisista hiuksista ja seuraavana päivänä ostinkin jo värin. Luulin hankkivani kasvivärin, mutta halpaan menin ja niin oli muuten mennyt myös Ekolon myyjäkin, sillä ihan pokkana myi Herbatintiä kasvivärinä. Sanoisinko että melko onnistunut viherpesu on brändillä. Ihan perusmarkettiväreistä poiketen tässä kyseisessä värissä on kuitenkin huomattavasti vähemmän PPD:tä, joka on yksi pahimmista herkistäjistä. Sehän tosin ei jeesaa mitään, että pahiskemikaalia on vain vähän, mikäli herkistyminen tapahtuu… 

IMG_5118_Fotor.jpg

Se, että tuote on cruelty free ja vegaaninen ei paljoa lohduta siinä vaiheessa kun saa pahan allergisen reaktion, mutta laitoin värin kuitenkin päähäni kun sen kerran olin hankkinut. Katsotaan sitten ensi kerralla vähän huolellisemmin niitä pakkauksen pikkutekstejä! Herbatintin puolesta täytyy kyllä sanoa, että värjäyskokemus oli miellyttävän smooth, ihan kuin mitään väriä ei päässä olisi ollutkaan. 

Ihanantuntuisen ja -värisen tukan kuitenkin sain. Kävin eilen saunassa ja olin varma, että väri menee sen siliän tien, mutta hyvin näyttää pysyvän. Viihdyn punahiuksisena äärettömän hyvin ja paree onkin, sillä tästä väristähän ei niin vaan lähdetäkään, vaan se takertuu ihan kunnolla hiukseen. 

Onko sinulla kokemuksia kasviväreistä hiustenvärjäyksessä? Kuulisin mieluusti kokemuksia.

Muoti Oma elämä Hiukset Päivän tyyli