Päivää taloon, I’m bäck!

Olen siis takaisin! Viimeinkin! En nyt tiedä onko kukaan tätä ihmettä varsinaisesti odotellut, mutta itse olen ainakin tässä kuluneen puolentoista vuoden (jestas!) aikana kaivannut takaisin. Inspiraatio vain on ollut hukassa, ensin uuvuttavassa suurkaupungissa, sitten nimeltämainitsemattomassa pikkukaupungissa vuoden verran. Nyt olen takaisin omieni parissa Helsingissä, neljä vuotta ehdin täältä olla pois ja tuntuu äärimmäisen hyvältä. Elämä on levällään, mutta unelmat ja haaveet ovat tulleet takaisin, koen olevani isossa risteyksessä elämässäni, vielä en vain tiedä mihin suuntaan päädyn. Eteenpäin tottakai nyt ainakin.

Vanha blogini on unohduksissa, tämä uusi on jatkoa sille. En ole enää ihan sama Anna kuin tuon Punastus vol ykkösen aikoihin, henkistä kasvua on n tapahtunut niin paljon, että tuntuisi täysin mahdottomalta jatkaa tauon jälkeen. Niin sama Anna olen kuitenkin, että halusin pitää vanhan blogin nimen, koska se tuntui ainoalta oikealta. No ok, on tähän toki syynä sekin että olen surkea keksimään bloginnimiä (kauhee elämänlaatua heikentävä luomavirhe!).

Täällä ny sit olen. Melkein metässä asustan ja pidän kortteeria toistaiseksi. Paremmin ei olisi voinut käydä ja fiilistelen tätä asuinympäristöäni ihan täysiä, pyörällä sujahtaa Kallioon hetkessä, nii no ja keskustaan toki myös jos joskus sinne joutuu menemään.

Tähän blogiin olisi tarkoitus kirjoittaa enemmän hyvinvointiin liittyviä asioita, mutta myös turhamaisuus tulee olemaan kehissä yhtälailla. Diipimpää hömppää siis. Ihana olla täällä!

 

Love, Anna.