Parin viime viikon ilon lähteitä

Tuntuu hämmentävältä postata kuvia muutaman viikon aikajänteeltä, kun osassa ollaan värikkäässä syksyssä ja toisissa jo talven puolella. Aivan kuin yrittäisin vaivihkaisesti tunkea mukaan jotain vanhoja kuvia mukamas parin viikon takaa. Luonnon elkeet ovat mysteerilliset ja nopeat.

Parin viime viikon aikana on tullut nähtyä kaksi hienoa bändiä. Toinen oli The Heartburns ja toinen Hurula viime keskiviikkona. Se energia on uskomaton, mitä livekeikoista voi parhaimmillaan saada, joskus sitä saattaa fiilistellä vielä viikonkin päästä. Viime aikoina oon ollut vähän laiskahko keikoilla kävijä ja muutenkaan musiikki ei oo jaksanut ihan hirvittävästi puhutella. Useimmiten kotiin jääminen ja hiljaisuus voittaa, Terveisin: Tehosekoittimen missattu keikka lauantaina.

Poikaystävän kanssa vietetty aika on lähes pyhää, koska nähdään kuitenkin aika harvoin. Meillä molemmilla on vahva oman tilan ja ajan tarve ja halutaan kunnioittaa sitä. Se on samalla myös meidän suhteen voimavara. En kyllä sano, etteikö ikävä iskisi aina sen jälkeen kun ollaan muutama päivä oltu tiiviisti yhdessä. Onneksi on hänen tyynynsä, jota voi ikäväpäissään sniffailla :’)

Pyörää en vielä suostu laittamaan talviteloille, eikä se onneksi ole ollut ainakaan aiempina talvina tarpeen. Vaikka toivonkin, että lumi pysyy, toivon samalla myös, että se sulaa, jotta ei tarvitse ottaa julkisia välineitä alle. Tosin ei kävelemisessäkään mitään vikaa ole, ottaa vaan vähän enemmän aikaa.

Koirat on olleet valtava ilontuoja nyt muutamisen viikon ajan. He ovat siis hoitodogeja, jotka asuvat ihan vieressä ja koska minulla on päivisin aikaa, olen käynyt heitä lenkittämässä. Puikkonokat❤️

Ilo on todellakin niissä aivan pienissä jutuissa. Pienet asiat ovat isoja.