Rakastan lempeitä ihmisiä

Yksi lause kumpuaa mielessäni tänään, tällä hetkellä ylitse muiden. Palaa, vaikken sitä aktiivisesti ajattelekaan. Nimittäin: rakastan lempeitä ihmisiä. Haluan olla sellainen itsekin ja pyrin siihen päivittäin.

Lempeä ihminen riisuu muut aseista ja suojamuureista. Lempeän ihmisen seurassa on helppo olla. Lempeys tarttuu. Lempeys on paras ase. 

Tämä ajatus kumpusi mieleeni, kun ajoin pyörällä raksamiesten ohi. Erään heistä katse kääntyi minua kohti ja kasvoilla oli pieni hymynkare ja silmissä lempeys. Tilanne kesti noin sekunnin verran ja jätti minuun merkkinsä. Minä toki joogan posteuforisessa tilassa, vastaanottavana pienille hetkille, valmiiksi suojamuurit alhaalla. 

Ajattele mitä lempeydellä ja hyvyydellä voikaan saavuttaa. Se on hienovaraista, mutta parhaimmillaan se pieni ele, katse, hymy tai sana voi olla käänteentekevä. Se voi muuttaa päivän suunnan.

Joten kiitos sinä random raksamies! Jatka lempeytesi lähettämistä.