Randomssit viikolta 31

Yksi viikko taas lähes paketissa. Usein tuntuu, että en tee ikinä mitään. Näin jälkikäteen tarkasteltuna, kyllähän sitä kuitenkin tulee tehtyä vaikka mitä, joskaan ei ihan suunapäänä. Valokuvien kautta ne elämän pienetkin asiat tuntuvat entistä merkityksellisemmiltä, tärkeämmiltä. Kuten kuuluukin olla. Mitään suuria ei edes tarvitse tapahtua, kun oppii arvostamaan hetkiä. Jopa niitä kaikkein pysähtyneimpiä ei-mitään-hetkiä. En halua käyttää sanaa tylsä koska en ole juuri koskaan tylsistynyt. Mielestäni tylsyys on enemmänkin mielentila, sillä vaikka olisin yksin ja toimettomana, en erityisesti kaipaa mitään tekemistä tai seuraa. On hyvä olla siinä vaan. 

Tämä viikko kuvina: kotikadun purkutoimistotalo on saanut somistusta,  feikkirukous Kallion teknokirkossa, Olga-kissan harittava katse, Maissi-kissan mairea hymy, Merihaka-uimiset, Pengerpuisto-synttärit, uppoava paatti Kalasatamassa.