Syyskuun seitsemäs päivä

MIKÄ OLI TOI SÄÄ TÄNÄÄN (tähän tuhat sydäntä!)!!! Merihaassa tuulee aina, paitsi tänään. Poikkeuksellista lähteä ulos ovesta niin, että otsatukka saa pysyä paikoillaan. Otettiin kahvit Siltasaaren rannassa, siinä missä on se pitkä puinen laiturintapainen ja paatti poikineen. Oli lämmin ja ihmetytti miten aurinko voi joskus olla niin kuuma ja toisinaan se ei lämmitä juuri yhtään. Viereisen penkin pappa joi Gambinaansa ja haaveiltiin samantyyppisestä huolettomasta punaviinin juomisesta. 

Siirryttiin päiväkävelylle Kasvitieteelliseen puutarhaan Pitkänsillan toiselle puolelle, olo oli kuin ulkomailla konsanaan. Ehkä Ranskassa. Syyskuu ja sato parhaimmillaan. Ihastutti violetti lehtikaali ja teki mieli paeta paikalta se kainalossa. 

Päivän päätteeksi kävin vielä lenkillä. Syyskuun valo on aika maaginen, Säästöpankinrannassa istuin hetken ja tuijottelin valoa ja vettä. Rakastan tätä kaupunginosaa yli kaiken. 

Kiitos aurinko, että tulit vielä käymään. Sinua tarvitaan vielä.