Vallisaari

Vihreä Vallisaari. Käytiin tuon signifikantin toisen kanssa viime perjantaina pikaisella saarikeikalla, pari tuntia meni ihan siivillä. Taas kertaalleen huomasi metsän, meren, luonnon eheyttävän vaikutuksen. Oli jokseenkin kamala aamu, joka sisälsi mm. kunnon hermojakiristävän ja hikisen kävelymatkan lautalle liian syksyisissä vaatteissa, vaikka hellepäiväksihän toi äityi, kahvin roiskautuksen jonkun mamman syliin ja pään täysiä iskemisen kattoon, lol. Ja tästä koko aamusta seuranneet nöyryytyksen kyyneleet. Siellä väänsin itkua lautassa ku joku vastasyntynyt konsanaan. 

Mutta about HETI kun päästiin saareen, elämä hymyili taas (ok, saattaa niillä kahvinjämilläkin olla vaikutusta, vaikka olikin ihan luokattoman pahaa, ehkä edellisen päivän kahvit jääneet termariin?). Tän kun muistaisi aina, kun olo on jotenkin epäkelpo: mene metsään, se balansoi ja rauhoittaa. Jos metsän lähellä on joku lätäkkö, aina parempi ainakin omalla kohdallani. Vesi on minulle elementeistä se eniten rauhoittavin ja balansoivin. 

En oikein tajua miksi muka naurattaa noin kovasti, sillä olin juuri nähnyt lukin. Etovia tyyppejä ne. 

Suuri suositukseni Vallisaarelle! Sinne pääsee lautalla vielä 4. syyskuuta saakka, eli muutama viikko aikaa. Tuonne veisin ehdottomasti turistitkin ennemmin kuin Suokkiin, vaikka onhan sekin tosi kiva tietty. Tai no, ehkä veisin molempiin, tuolla vesibussilla nimittäin pääsi tulomatkalla Suokkiinkin.

Harmaat vaatteet -vimma. Eipä vissiin ollut kuuma turtleneckissä.