VALO

Tää alkava kevät on tuntunut hyvältä. Siis HY-VÄL-TÄ. Oikeen siellä sielun sopukoissa saakka on tapahtunut jonkinlaista elpymistä ja jokakeväinen levottomuus alkaa nostelemaan päätään. Levottomuus ei tosin omassa tapauksessani ole alkuunkaan elämää haittaava tekijä, vaan enemmänkin sellainen jalkapohjia kutkutteleva tunne siitä, että maailma on avoin. Tai moottoritie on kuuma.

En oikein käsitä, kuinka olen elänyt nämä kaikki vuodet kunnolla sisäistämättä elämisen haasteita pohjoisella pallonpuoliskolla. Vasta nyt parin viime vuoden aikana olen alkanut ymmärtää ja havainnoida itsessäni tapahtuvia muutoksia suhteessa valon määrään. Luulen, että asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että olen oppinut suhtautumaan itseeni armollisemmin ja sitä myötä tullut tietoisemmaksi kehon viesteistä. En enää kävele itseni yli enkä väheksy omia tarpeitani hyvinvoinnin saralla. Ja mikä tärkeintä, olen oppinut olemaan tuntematta huonoa omaatuntoa esimerkiksi lepäämisestä. Tai no, opettelen edelleen ja tasaisin väliajoin toki löytää itsensä tilanteista, joissa ei ole muistanut/jaksanut/ehtinyt/pystynyt kuuntelemaan itseään. Sitähän tää elämä on, balanssin etsimistä ja sen (toisinaan kehnoja) ylläpitoyrityksiä.

Mutta takaisin valoon! Se saa suunnittelemaan matkoja maailmalle, vaikka edellisetkin on vielä tekemättä. Se antaa pilkahduksen toivosta, muistikuvan siitä miksi näillä leveysasteilla asuminen on kuitenkin ihan siedettävää. Se tuo esiin kaiken pölyn ja tuhruisuuden ja antaa syyn uusiutua. Ennen kaikkea valo inspiroi taas tekemään ja näkemään ja liikkumaan. (Sanoo hän, joka on viettänyt tämän kauniin aurinkoisen päivän sisällä lukuunottamatta yhdistettyä mattojentamppaus- ja kauppareissua. Syytän flunssaa.)

Uskomattomintahan tässä on se, että valon määrä vaan lisääntyy koko ajan. Antaa hyvän mielen ja jaksamisenkin lisääntyä samaa tahtia, johan tässä on useampi kuukausi jurmotettukin pimeässä akkuja lataillen. Se tosin ei ole missään nimessä hukkaanheitettyä aikaa, vaan arvokkaita sisäänpäinkääntymisen ja itsetutkiskelun hetkiä on käyty läpi. Nyt on aika puhjeta kukkaan ja suuntautua ulospäin. Ei siksi, että pitäisi vaan siksi, että nyt tuntuu luonnollisesti siltä. Korostus sanalla luonnollisesti.

Alkuviikosta en meinannut kestää Rayon yllättävää sylikoiruutta Siltasaarenrannassa.