Viime päivien safkahommia

Itse tekemällähän saa tunnetusti parasta, ainakin ruokapuolella ja varsinkin vegaanina. Minulle einestä ovat tofu ja purkkihernekeitto, joskus harvoin tulee hairahduttua valmisfalafeleihin tai ranskalaisiin pottuihin.

Viime viikon lopussa tehtiin poikaystävän kanssa kolme seitanmakkaraa ja ne katosivat parempiin suihin ihan muutamassa päivässä… Minua hemmoteltiin mm. kermaisella makkarakastikkeella ja seitanwrapeilla joissa oli messissä coleslaw’ta. Lisäksi tein itse juustoa tällä ohjeella hieman mukaellen. Toimii oikein jees leivän päällä ja ruuan seassa.

Viikonlopun pienoiseksi päätä vaivaavaksi tekijäksi muodostui yökyläily serkun perheen luona. Kun ei ole minkäänlaista tietoa kyläpaikan ruokailutottumuksista, on joskus hitusen hankala sovittaa omaa ruokavaliotaan aterioihin sopiviksi. Huomasin, että purkillisella soijajugurttia, tofupaketilla ja avokadolla pötki jo pitkälle. Harvassa perheessä kuitenkaan vedetään pelkästään lihaa, joten kaikki siis kääntyi parhain päin.

Istun parhaillani bussissa matkalla vanhempieni luokse ja jostain kumman syystä äitini on aivan yllättäen stressin partaalla syömisistäni. En käsitä! Näin kesäisinhän suurin osa sapuskasta tehdään grillissä, eli ei pitäisi olla ongelma… Ehkä menen siis sinnekin avokadoin, jugurtein ja tofuin varusteltuna 🙂

Kummitytön rippijuhlissa tarjoiluihin oli panostettu. Arvostan todella paljon, jos jaksetaan nähdä vaivaa meidän ruokavammaistenkin eteen. Useimmiten en edes odota mitään, joten mikä tahansa eteen tarjottu vegaaninen kelpaa. Ja nyt kelpasi enemmän kuin hyvin! Oli oikein mainiota mustaherukkakakkua ja keksejä. Taisin syödä vähän liikaa.

Gluteenittomuudesta olen siis lipsunut ihan olan takaa, mutta ei se ole niin vakavaa. Iho voi toistaiseksi vielä ihan hyvin eivätkä vehnämässäilyn jäljet näy. VIELÄ.

Ei lienee yllätys, että rakastan ruokaa! Olen siinä onnekkaassa tilassa, että eniten tekee mieli terveellistä, tuoretta apetta, joten tämä mahdollistaa paljon syömisen, heh. Onnekkaassa asemassa olen myös sen puolesta, että poikaystäväni tykkää ruuanlaitosta ja syömisestä. Mikäänhän ei ole seksikkäämpää kuin kokkaava ja ruuasta nauttiva mies. Totaali turn-off taas olisi mies, joka nirsoilisi tai ei söisi kunnolla, hyi. Nimim. Been there…

Bussi+kosketusnäyttö eivät ole match made in heaven, joten täytyy kaivaa akkainlehti laukusta ja keskittyä siihen. Matkaa on edessä vielä yli neljä tuntia, mutta mihis tässä kiire nyt olisi :)