Vuoden 2017 matkapäiväkirja
Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa ikinä Aasiassa. Kävin myös uudelleen muutamassa lempikohteessani Euroopassa ja pariin otteeseen hengähtämässä Ruokolahdella. En käynyt ollenkaan Tallinnassa, vaikka laivat lähtevätkin käytännössä kotiovelta, enkä myöskään ehtinyt (?) Moskovaan, jossa vanhempani pitävät tällä hetkellä majaansa. Täytynee paikkailla nämä puutteet hetimiten.
Koostin Sarandan postauksen innoittamana oman matkapäiväkirjani vuodelta 2017, on nimittäin jäänyt jonkin verran kuvia reissuilta julkaisematta.
Vuoden ensimmäinen matka suuntautui maaliskuussa Hong Kongiin. Oli suunnitteilla vaikka mitä tekemistä parin viikon ajaksi, mutta ainakin ensimmäinen viikko meni aistien totutellessa eri rytmiin ja kulttuuriin sekä suu auki turistinomaisesti mestoja tuijotellessa (selvennettäköön, että suu oli siksi aukinainen, koska ylöspäinkin piti katsoa ja se vaan aukee kun pää on takakenossa). Oli upeaa. Yksi viikonloppu vietettiin Cheung Chaun autottomalla saarella noin tunnin matkan päässä mainlandista nuudelia syöden, näemmä.
Toukokuun lopussa käväisin Tukholmassa poikaystävän bändin keikalla. Oli onni, että sisko lähti mukaan, sillä ei ehditty juurikaan Maukan kanssa näkemään kaiken bändisäädön sun muun takia. Oli muuten tyyliin kesän ainut helleviikonloppu tuolloin ja siksikin niin lämpöiset muistot tuosta reissusta, vaikkakin pääesiintyjä joutui perumaan keikkansa, koska jäi jumiin Lontooseen Heathrow’n silloisen kaaoksen takia.
Elokuussa oltiin Kööpenhaminassa lähes viikon verran. Ryan Adamsin keikka oli pääsyy reissuun, vaikka tokihan Köpis on yksi lempparikaupungeistamme ja sinne matkustetaan mieluusti kerran vuodessa. Jos ei muuten, niin ihan vaan pyöräilemään. Jaksaa jokaikinen kerta hämmästyttää se, kuinka vaivatonta pyörällä ajaminen siellä onkaan. Kukaan ei kävele vahingossa pyörätiellä ja tiet ovat äärimmäisen smoothit: kamat pysyvät ongelmitta korissa toisin kuin Helsingissä ajaessa, eikä hermoa kiristä tippaakaan.
Majoitutaan aina airbnb:n kautta Nørrebron kaupunginosaan ja pyritään elämään kuten paikallisetkin. Harvemmin tehdään mitääm erityistä, vaan päivät koostuvat lähinnä pyöräilystä, ruuanlaitosta ja syömisestä. Tärkeintä on se ihana Köpis-fiilis ja sen takia toistuvasti sinne matkustetaankin.
Lokakuun lopussa oli aika lähteä Etelä-Eurooppaan. Alunperin meillä oli suunnitteilla Balkanin turnee, mutta lopulta Balkanin maista valikoitui mukaan ainoastaan Albania ja lisättiin mukaan tutut ja turvalliset Italia ja Kreikka. Molemmissa maissa on ihan mielettömästi nähtävää ja koettavaa ja joka kerralla rakastuu kyseisiin maihin aina pikkuisen lisää. Italiassa olimme Rooma–Amalfin rannikko -akselilla ja viimeisenä päivänä otttiin juna Barin kaupunkiin Italian itärannikolla, josta matkustettiin yölautalla Albanian puolelle.
Suhtaudun lentomatkustamiseen ristiriitaisin tuntein ja koen välillä olevani kaksinaismoralisti, kun pyrin elämään ekologisesti, mutta kuitenkin lentelen hupimielessä useamman kerran vuodessa. Tosiasiassahan lentoliikenteen aiheuttamat päästöt eivät ole mitään verrattuna eläinproteiinituotannon aiheuttamiin päästöihin, puhumattakaan teollisuuden päästöistä, mutta on se siltikin maapallon turhaa kuormittamista. Tulevaisuudessa kiinnostaa lentämisen sijaan maita pitkin siirtyminen kaukomaille. Vaikka meillä menikin koko päivä junalla Italian länsirannikolta itäpuolelle siirtymisessä, oli se todellakin sen arvoista. Tuli nähtyä kilometrikaupalla italialaisia maisemia.
Albaniasta kirjoitin jutun aiemmin, mutta tuntuu, ettei sitä oikein edes pysty mahduttamaan sanoihin, vaan se täytyy ennemmin kokea. Oltiin Albaniassa ainoastaan neljä päivää ja aika jäi auttamattomasti kesken. Ehdittiin käydä pääkaupunki Tiranassa ja sieltä lähdettiin rannikkoa kohti Vloreen, josta sunnattiin vielä yhdeksi yöksi Himaraan. Jos olisin älynnyt, että välimatkat eivät olekaan niin lyhyitä, kuin karttaa katsomalla, olisin suunnitellut matkan eri tavalla ja varannut enemmän aikaa. Mutta onpa tällaisissa pintaraapaisuissakin puolensa, nimittäin se, että jää janoamaan uutta matkaa. Jonain päivänä se Balkanin reissu vielä tehdään ja siihen toki Albaniakin otetaan mukaan.
Kreikka. Muutama vuosi sitten olimme pari viikkoa Santorinilla ja Ateenassa ja se jätti kaipuun Kreikan saarille. Tällä kertaa suuntasimme Albaniasta lautalla Corfulle. Suunnitteilla oli exploorata saarta Corfu Townista käsin ja tehden päiväretkiä, mutta kävikin niin, että sade pääsi yllättämään. Sitä kesti kaksi päivää eikä se ollut mikään pieni sade, vaan sellaista erittäin kastelevaa ja ukkostavaa laatua. Salamoita oli tietty mukava ihailla ja makkarissa oli jacuzzi, joten ei haitannut hengailla kämpilläkään. Loka-marraskuussa kun matkustaa, niin tällaista saattaa eteen tulla. Onneksi yhtenä päivänä ehdittiin pyöriä kylillä ja jäätiin plussan puolelle.
Corfulta lensimme Ateenaan, jossa vietimme reissun viimeiset päivät, jonka jälkeen takaisin syksyiseen Helsinkiin. Ihana, ihana Ateena <3
Haluaisin päättää tämän sanomalla, että on ihana matkustaa, mutta vielä ihanampaa on kotiinpaluu. Mutta kun ei. Mitä enemmän matkustaa, sitä tukevammin on toinen jalka koko ajan maailmalla ja haluaisi vaan mennä eikä koskaan palata. Maailmasta ja liikkeellä olosta on tullut toinen koti.