Vuoden 2018 sanat
Aloitin uuden bullet journalin hyvissä ajoin marraskuun loppupuolella ja vuodenvaihteen kohdilla on sivu, johon kirjoitin asiasanoja tulevalle vuodelle. Sanat ovat itsepiirtämieni pisaroiden sisällä, jotka tulevat sadepilvestä. Ah, kuinka kuvainnollisen pessimististä lol.
En miettinyt sanoja kovinkaan tarkkaan, vaan annoin kynän kirjoittaa intuition saattelemana. Vuoden 2018 sanani ovat:
RAKKAUS. Haluan ehdottomasti elää rakkaudessa. Syyllistyn toisinaan pelossa elämiseen, mutta se ei nyt kertakaikkiaan vaan enää käy! En suostu! Tahdon kliseenomaisesti vaalia pieniä, tärkeitä asioita ja elää enemmän hetkessä.
OLEMINEN. Vuosi 2017 oli vahingossa mahdottoman työntäyteinen. En sano, että haluaisin vain levätä laakereillani telemättä mitään, mutta haluaisin olla vähemmän väsynyt ja stressaantunut. Haluaisin nauttia enemmän siitä, etten tee mitään, sen sijaan, että olen vapaa-ajallani lähes katatonisessa tilassa sen takia, että on tullut tehtyä liikaa duunia. (Enkä muuten puhu tässä nyt ollenkaan joogaohjaustöistä, vaan ravintola-alan hommista, joita teen 2-3 vuoroa viikossa)
LUOVUUS. Kun on kiireistä, luovuuteni katoaa. Se on ensimmäisiä merkkejä siitä, että hidastaa pitäisi. Stressaantuneena olisi ihan parasta hoitaa itseään luovalla toiminnalla, mutta ei vaan onnistu. Siksi blogikin jää usein tahattomalle tauolle, jos elämänrytmi on liian kiivas. Haluaisin pitää kuitenkin kiinni säännöllisestä kirjoittamisesta ja reflektoinnista sekä valokuvaamisesta.
INSPIRAATIO. Inspiraatio on aika usein kateissa samasta syystä kuin luovuuskin. Aivojen kapasiteetti ei riitä muuhun kuin päivittäisiin tehtäviin ja elämä tuntuu suorittamiselta. Haluaisin yrittää pitää inspiraation lähteeni käsillä koko ajan. Enemmän kirjoja, vähemmän telkkaria. Lisää kiinnostaviin ilmiöihin tutustumista sen sijaan, että antaa Facebookin fiidin tuoda ”tärkeimmät” aiheet esille. Paljon musiikkia, joogaa, meditaatiota, liikettä, ihmisiä, uteliasta mieltä. Uskon, että hyvin pienillä muutoksilla saan itseni tempaistua paremmin mukaan elämän vietäväksi.
Tätä kirjoitan Etelä-Karjalan perukoilla, jonne tultiin poikaystävän ja kissan kanssa alkuviikosta. Nyt muutaman päivän levättyäni olen taas voimissani, elämä pulppuilee aivan eri tavalla kuin vaikkapa viikko sitten. Viis siitä, että eilen (ja loogisesti siis tänäänkin?) oli vuoden pimein päivä. Tai ehkäpä juuri siksi pulppuankin: onhan talvipäivänseisaus kuitenkin jonkinlainen käännekohta vuodessa ja aletaan mennä kevättä kohti!