Unelmat, haaveet, niiden saavuttaminen, haahuilua,etsiskelyä ja uusia unelmia. – Näin se menee.

Minuun otettiin yhteyttä blogini kautta ja kysyttiin onko minulla halukkuutta kirjoittaa esim. unelmista. Ja onhan mulla, koska se on yksi lemppari asioistani : unelmat ja haaveilu.

Reipas vuosi sitten saavutin päämääräni ja unelmani. Näytteleminen vei minut telkkariin ja ammattiteatterin lavalle. Ne olivat minun päämäärät mitkä olin näyttelemisellä halunnut saavuttaa. Pääsin tekemään TV-ja mainosrooleja telkkariin,kasvoni esiintyi mainoskuvissa ostoskärryissä ja mainostauluissa bussipysäkeillä ja kaupoissa ympäri Suomea ja tein tuplasti roolit ammattiteatteriin. Olin päässyt maaliin ja vuoren huipulle johon olin tavoitellut.  Oloni oli kylläinen,kun olin saavuttanut kaiken sen mitä halusin näyttelemisellä  saavuttaa ja ympyrä sulkeutui. Olin valtavan ylpeä itsestäni, super tyytyväinen ja yllinkyllin onnellinen, kun olin päässyt päämäärääni todella hyvällä menestyksellä. Oli luonnollinen aika siirtyä seuraaviin unelmiin ja keskittyä asioihin jotka merkitsisi minulle niin paljon,että haluaisin siitä ammatin. Näytteleminen ei riittänyt minulle sille tasolle, että olisin halunnut siitä ammatin, en nähnyt itseäni opiskelemassa alaa, enkä sitä tekemässä ammatikseni. Halusin paljon enemmän. Minusta tuntui,että minulla on niin paljon enemmän annettavaa jossakin muussa työympäristössä ja ammatissa. Siitä puuttui se tärkein tunne, jonka haluan työni tuovan minulle : Merkityksellisyys. Halusin löytää ammatin,jolla on syvempi tarkoitus ja merkitys ja halusin ammatin,joka tuo minulle olon, että teen super tärkeää työtä. Joten sen jälkeen oli aika kysyä itseltä : Mitä haluan lähteä opiskelemaan, mitä haluan tehdä ammatikseni ?

Kutsumusammatin etsiminen alkoi. Se oli minulle kasvun paikka, koska en ollut tottunut haahuilemaan ja kellumaan. Se oli minulle täysin uutta. Minulta ei meinannut aina löytyä tarpeeksi kärsivällisyyttä kellunta-vaiheeseen, joten välillä turhautti ja poskiltani pyyhittiin turhautumisen kyyneleitä, kun en tiennyt heti mitä haluan lähteä opiskelemaan. Kävimme raakileideoitani eri ammateista ja mutustelin niitä. Heittelin milloin missäkin, esim. iltapala pöydässä välillä spontaanisti mm. ” hei mites kätilö. Se on niin tärkeää työtä. ” Sipulia kuorivalta meinasi sipuli tipahtaa käsistä, ja silmät päästä,kun minulta tuli niin ylättävä idea ja taas ihan spontaanisti, mutta aina sain tuen ja tsemppaukset jokaikiseen ideaani, kiitos siitä läheiseni. 😀 Oli toimittajaa,oli kätilöä ja oli äikänopettajaa, mutta äh, ei ne kolahtanut tarpeeksi loppupelissä. Annoin itselleni aikaa ja päätin luottaa ajan ihmeeseen. Minun oli opittava, ettei heti tarvitse tietää mitä haluaa opiskella. Voin haahuilla, etsiä, mutustella. Voin myöntää etten vielä tiedä mitä tahdon hakea opiskelemaan. Voin kokeilla ja palata takaisin. On ok, haahuilla, se on ihan tavallista. Olen parikymppinen, ei minulla ollut kiirettä tietää mikä on kutsumusammattini.- ”Ei sulla ole kiire tietää mitä haluat opiskella.” – Näin minulle usein sanottiin, kun hätiköin ja silmäni oli turhatumisen kyynelissä. Tiesin, että tulee päivä jolloin tiedän tasan tarkkaan mitä haluan tehdä ammatikseni.

Niin kävi. Aloin päästä jyvälle siitä, mikä työ toisi minulle merkityksellisyyden tunteen,missä ammatissa pääsisin käyttämään vahvuuksiani ja missä olisin hyvä. Työ lasten parissa tuli mieleeni. Minulle ehdotettiin,että hakisin päiväkoteihin sijaisuuksia tekemään. Innostuin heti ihan älyttömästi,joten etsin työpaikkoja päiväkodeista ihan tohkeissani. Hain. Pääsin. Yhtäkkiä huomasin olevani päiväkodissa töissä. Työssä, jossa tunnen kuuluvani just tänne ja työn johon olin löytänyt palon oppia. Olin  löytänyt sen ammatin mitä olin etsinyt.- Kyllä. Varhaiskasvatus ! Päiväkodissa ensimmäisen työviikon jälkeen yllätykseksi tajusin : Haluan päästä opiskelemaan varhaiskasvatusta. Huomasin päiväkodissa työpäivien kuluessa, että minusta löytyy tarvittavaa potentiaalia, oikeanlaista tatsia ja oikeanlainen ote työhön jota varhaiskasvatustyössä tarvitaan. Sekä että minun vahvuudet ovat avain asioita työssä : positiivisuuteni, valtavan suuri sydän, herkkyyteni, sydämmellisyys, hoivaviettini ja suuri empatian taito. Ne pääsevät kukkimaan täydessä kukassa siinä työssä. Musikaalisuus, heittäytymisen kyky, sekä elämän iloinen persoonani ovat iso plussa työssä. Huomasin, että työskennellessä päivittäin pienten lasten kanssa täytyy olla valtavan suuri sydän, omata paljon herkkyyttä, valtavasti empatia kykyä, sekä leikkisyyttä. Huumorintajua unohtamatta :D.

Varhaiskasvatus vei sydämeni. Se työ tuo minulle juuri sen tunteen, jonka haluan työni tuovan minulle : Merkityksellisyys. Saan siitä työstä valtavasti energiaa,olen super motivoitunut ja innostunut. Varhaislapsuudessa eli päiväkoti-iässä luodaan ja ammennetaan lapselle pohja elämälle ja perus palikoihin. Päiväkodissa työskennellään lapsen tärkeinä ikävuosina 1-5v, opetetaan lapselle taitoja ja oppeja,jotka kantavat läpi elämän. Opetellaan luomaan positiivinen suhtaumistapa perus asioihin,kuin esimerkiksi niinkin tavalliseen,mutta äärimmäisen tärkeää asiaan : ruokailuun,syömiseen ja ruokaan. Ja tällä on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen. Olen ollut super innostunut mm. tunnetaidoista, joita opetetaan jo päiväkodissa lapsille,sekä korostetaan niiden tärkeyttä lapsen kasvussa ja kehityksessä. Opetetaan lasta tunnistamaan ja nimeämään tunnetiloja, sekä keskustellaan paljon lasten kanssa tunnetiloista. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella pystytään parhaimmillaan auttamaan lasta rakentamaan positiivista minä-kuvaa,sekä tukea hyvään itsetuntoon. Lapsen persoonallisuus kehittyy eniten niinä ensimmäisinä vuosina,ja varsinkin työskennellessä 1-3-vuotaiden lasten kanssa niin pääsee näkemään ja kokemaan ja ammattitaidolla tukemaan lasta näinkin suuressa asiassa. Pystyn työlläni päiväkodissa tarjoamaan lapselle arkirytmin ja rutiinit, jotka ovat erityisen tärkeitä lapsen kasvun tukemisessa. Varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen kasvua kokonaisvaltaisesti. Tämä kaikki tuntuu niin korvaamattoman merkittävältä ja tärkeältä. Tunnen,että nyt olen löytänyt kutsumusalani. Työpäiväni päiväkodissa on täynnä liikuttavia ja opettavaisia hetkiä lasten kanssa.

Varhaiskasvatustyössä pääsen käyttämään vahvuuksiani, luovuuttani, oppimaan kokoajan lisää ja kehittämään itseäni äärettömästi varhaiskasvattajana. Minulle ja pikkuveljilleni päiväkotitaival oli valtavan ihana kokemus, joten haluan olla takaamassa yhtä hyvää ja laadukasta varhaiskasvatusta lapsille, kuin mitä me saimme kokea. 🙂

Olen täpinöissäni ja super iloinen, että olen löytänyt kutsumusalani. Ja nyt saankin kertoa, että olen päässyt opiskelemaan varhaiskasvatusta. Joten minusta tulee ihan aito oikea varhaiskasvatuksen ammattilainen ! Olen tästä niin innoissani. On super ihanaa opiskella alaa, joka on niin minun juttu,johon minulla on valtavan suuri palo oppia lisää ja joka on kutsumusalani. Tuntuu lottovoitolta tämä opiskelupaikka varhaiskasvatuksen parissa!

Nyt haluankin sanoa sinulle, joka pohdit vielä mitä haluat tehdä ammatiksesi, että luota ajan ihmeeseen. Haahuilu ja etsiminen kuuluu elämään ja ihan kaikille. Et ole ainoa, joka pohtii mitä haluaa lähteä opiskelemaan. Ajatukset ja tavoitteet saavat muuttua. Sivupoluilla voi käydä matkalla ja kokeilla kannattaa, eikä haittaa vaikka päätyisi kumminkin  palaamaan pääpolulle vielä etsimään sitä omaa opiskelupaikkaa. Jokainen yrittäminen vie lähemmäksi sitä omaa päämäärää. Opin itse nämä, sekä opin että voin heittäytyä ja luottaa siihen mikä tuntuu tässä hetkessä hyvältä polulta ja katsoa mihin se vie minut.

Seuraa sydäntä, uskalla kokeilla ja etsiä, tee valintoja jotka ruokkivat sinua itseäsi. Ennenkaikkea uskalla kysyä itseltäsi yhä uudestaan ja uudestaan mistä unelmoit ja haavailet, vain sillätavoin voit saavuttaa juuri sinulle oikean päämäärän ja unelman. <3

#tavallinen

<3lla : Roosa

Herkkyys. Piirre, joka on vahvuuteni,sekä voimavarani. Olen halunnut kirjoittaa varmasti blogin aloittamisesta asti tästä aiheesta,koska haluaisin, että kaikki muutkin herkät ihmiset pystyisivät ja uskaltaisivat pitää herkkyyttä vahvuutena !

Olen aina ollut itsevarma,sekä minulla on aina ollut hyvä itsetunto ja samalla olen aina ollut äärimmäisen herkkä. Nuorempana välillä ihmettelin miten nuo ominaisuudet mahtuvat minuun yhdessä,koska ajattelin niiden poissulkevan toisensa. Mutta päinvastoin. Olen ymmärtänyt, että rohkeuteni ja hyvän itsetuntoni hintalappu on : herkkyyteni. Jos en olisi näin herkkä, en pystyisi olemaan näin rohkea enkä itsevarma. Piirteet yhdessä saavat säteilemään persoonana. 

Herkkyys on upea piirre. Herkistyn, liikutun ja kyyneleet nousevat silmiini helposti, ja häpeilemättä. Ajattelen tämän herkkyyden tekevän ihmisestä aidon ja säteilevän. Ihailen sitä piirrettä muissa,sekä itsessäni niin paljon. Meillä aidoilla ja peittelemättömillä herkillä ihmisillä ei ole rakennettuna pleksejä tai filttereitä kasvojen, eikä sydämen eteen. Elämme sydämen kautta ja sydän auki. Mikään ei ehkä ole yhtä rohkeaa. Eikä meidän tarvitse pitää mitään kulisseja yllä,peitellä tai piiloutua kuoren taakse. Vaan me uskallamme olla rohkeasti,rehellisesti ja peittelemättä sitä mitä olemme. Aitoja.

Olen huomannut itsessäni, että olen älyttömän ylpeä herkkyydestäni. Minusta on ihanaa, että osaan näyttää niin avoimesti herkkyyteni,sekä sanottaa ja kertoa hymy huulilla tunteistani avoimesti,kun poskille hiipii puna ja leveä hymy leviää kasvoilleni hymykuoppineen. Herkistyn helposti pienistä ja iloisista asioista joista olen onnellinen,eli asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Kertoessani toiselle esimerkiksi kyyneleet silmissä ja samalla hymy huulilla merkittävää asiaa ja sanon : ” Ootas, tasaan äänen.” Ja samalla sekunnilla naurahdan ääneen ja minua hymyilyttää pyyhkiessäni kyyneleitä poskiltani. Pikkuveljeni ylioppilasjuhlissa myös juuri kuuntelin silmät kyynelissä puheita katsoessani veljeäni valkolakki päässä,koska olin niin ylpeä hänestä. Tai työporukan yllättäessä minut kesken minun kevään viimeisen työpäivän lahjalla,niin liikutuin,koska yllätyin aidosti.

Herkkyys on ihmisyyttä,avoimuutta,rohkeutta, sekä myötätuntoa. Herkkyys ja rohkeus ovat myös ominaisuuksia ja piirteitä,joita ei voi kopsata tai kloonata toiselta ihmiseltä itselleen. Siksi herkkyys on ainutlaatuista,sekä ainutlaatuista rohkeutta. Sen voi antaa itselleen lahjana. Ajattelen, että avoimuuteen tarvitaan herkkyyttä,joka taas tekee ihmisestä mm. inhimillisen ja rehellisen. Herkät eli rohkeat ihmiset myös sanovat suoraan, loukkaamatta. Rohkeaa ja upeaa on huomata saavuttaneen sellaisen luottamuksen,että uskaltaa ja pystyy olemaan toiselle ihmisille herkkä ja haavoittuvainen avoimesti, se on uskallusta olla inhimmillisesti ihminen ihmiselle.

Olen super ylpeä herkkyydestäni ja pidän sitä äärimmäisen suurena vahvuutena ja lahjana. Toivottavasti sinäkin !  Uskalla näyttää herkistymisesi, se saa sinut säteilemään mm. aitoutta ! Se on piirre, jota kannattaa vaalia ja se on piirre jota moni ihailee ja tahtoisi uskaltaa olla yhtä rohkeita, herkkiä. Aitoja,kuin me <3

Ihanaa kesää ! :3

<3lla: Roosa