Unelmat, haaveet, niiden saavuttaminen, haahuilua,etsiskelyä ja uusia unelmia. – Näin se menee.

Minuun otettiin yhteyttä blogini kautta ja kysyttiin onko minulla halukkuutta kirjoittaa esim. unelmista. Ja onhan mulla, koska se on yksi lemppari asioistani : unelmat ja haaveilu.

Reipas vuosi sitten saavutin päämääräni ja unelmani. Näytteleminen vei minut telkkariin ja ammattiteatterin lavalle. Ne olivat minun päämäärät mitkä olin näyttelemisellä halunnut saavuttaa. Pääsin tekemään TV-ja mainosrooleja telkkariin,kasvoni esiintyi mainoskuvissa ostoskärryissä ja mainostauluissa bussipysäkeillä ja kaupoissa ympäri Suomea ja tein tuplasti roolit ammattiteatteriin. Olin päässyt maaliin ja vuoren huipulle johon olin tavoitellut.  Oloni oli kylläinen,kun olin saavuttanut kaiken sen mitä halusin näyttelemisellä  saavuttaa ja ympyrä sulkeutui. Olin valtavan ylpeä itsestäni, super tyytyväinen ja yllinkyllin onnellinen, kun olin päässyt päämäärääni todella hyvällä menestyksellä. Oli luonnollinen aika siirtyä seuraaviin unelmiin ja keskittyä asioihin jotka merkitsisi minulle niin paljon,että haluaisin siitä ammatin. Näytteleminen ei riittänyt minulle sille tasolle, että olisin halunnut siitä ammatin, en nähnyt itseäni opiskelemassa alaa, enkä sitä tekemässä ammatikseni. Halusin paljon enemmän. Minusta tuntui,että minulla on niin paljon enemmän annettavaa jossakin muussa työympäristössä ja ammatissa. Siitä puuttui se tärkein tunne, jonka haluan työni tuovan minulle : Merkityksellisyys. Halusin löytää ammatin,jolla on syvempi tarkoitus ja merkitys ja halusin ammatin,joka tuo minulle olon, että teen super tärkeää työtä. Joten sen jälkeen oli aika kysyä itseltä : Mitä haluan lähteä opiskelemaan, mitä haluan tehdä ammatikseni ?

Kutsumusammatin etsiminen alkoi. Se oli minulle kasvun paikka, koska en ollut tottunut haahuilemaan ja kellumaan. Se oli minulle täysin uutta. Minulta ei meinannut aina löytyä tarpeeksi kärsivällisyyttä kellunta-vaiheeseen, joten välillä turhautti ja poskiltani pyyhittiin turhautumisen kyyneleitä, kun en tiennyt heti mitä haluan lähteä opiskelemaan. Kävimme raakileideoitani eri ammateista ja mutustelin niitä. Heittelin milloin missäkin, esim. iltapala pöydässä välillä spontaanisti mm. ” hei mites kätilö. Se on niin tärkeää työtä. ” Sipulia kuorivalta meinasi sipuli tipahtaa käsistä, ja silmät päästä,kun minulta tuli niin ylättävä idea ja taas ihan spontaanisti, mutta aina sain tuen ja tsemppaukset jokaikiseen ideaani, kiitos siitä läheiseni. 😀 Oli toimittajaa,oli kätilöä ja oli äikänopettajaa, mutta äh, ei ne kolahtanut tarpeeksi loppupelissä. Annoin itselleni aikaa ja päätin luottaa ajan ihmeeseen. Minun oli opittava, ettei heti tarvitse tietää mitä haluaa opiskella. Voin haahuilla, etsiä, mutustella. Voin myöntää etten vielä tiedä mitä tahdon hakea opiskelemaan. Voin kokeilla ja palata takaisin. On ok, haahuilla, se on ihan tavallista. Olen parikymppinen, ei minulla ollut kiirettä tietää mikä on kutsumusammattini.- ”Ei sulla ole kiire tietää mitä haluat opiskella.” – Näin minulle usein sanottiin, kun hätiköin ja silmäni oli turhatumisen kyynelissä. Tiesin, että tulee päivä jolloin tiedän tasan tarkkaan mitä haluan tehdä ammatikseni.

Niin kävi. Aloin päästä jyvälle siitä, mikä työ toisi minulle merkityksellisyyden tunteen,missä ammatissa pääsisin käyttämään vahvuuksiani ja missä olisin hyvä. Työ lasten parissa tuli mieleeni. Minulle ehdotettiin,että hakisin päiväkoteihin sijaisuuksia tekemään. Innostuin heti ihan älyttömästi,joten etsin työpaikkoja päiväkodeista ihan tohkeissani. Hain. Pääsin. Yhtäkkiä huomasin olevani päiväkodissa töissä. Työssä, jossa tunnen kuuluvani just tänne ja työn johon olin löytänyt palon oppia. Olin  löytänyt sen ammatin mitä olin etsinyt.- Kyllä. Varhaiskasvatus ! Päiväkodissa ensimmäisen työviikon jälkeen yllätykseksi tajusin : Haluan päästä opiskelemaan varhaiskasvatusta. Huomasin päiväkodissa työpäivien kuluessa, että minusta löytyy tarvittavaa potentiaalia, oikeanlaista tatsia ja oikeanlainen ote työhön jota varhaiskasvatustyössä tarvitaan. Sekä että minun vahvuudet ovat avain asioita työssä : positiivisuuteni, valtavan suuri sydän, herkkyyteni, sydämmellisyys, hoivaviettini ja suuri empatian taito. Ne pääsevät kukkimaan täydessä kukassa siinä työssä. Musikaalisuus, heittäytymisen kyky, sekä elämän iloinen persoonani ovat iso plussa työssä. Huomasin, että työskennellessä päivittäin pienten lasten kanssa täytyy olla valtavan suuri sydän, omata paljon herkkyyttä, valtavasti empatia kykyä, sekä leikkisyyttä. Huumorintajua unohtamatta :D.

Varhaiskasvatus vei sydämeni. Se työ tuo minulle juuri sen tunteen, jonka haluan työni tuovan minulle : Merkityksellisyys. Saan siitä työstä valtavasti energiaa,olen super motivoitunut ja innostunut. Varhaislapsuudessa eli päiväkoti-iässä luodaan ja ammennetaan lapselle pohja elämälle ja perus palikoihin. Päiväkodissa työskennellään lapsen tärkeinä ikävuosina 1-5v, opetetaan lapselle taitoja ja oppeja,jotka kantavat läpi elämän. Opetellaan luomaan positiivinen suhtaumistapa perus asioihin,kuin esimerkiksi niinkin tavalliseen,mutta äärimmäisen tärkeää asiaan : ruokailuun,syömiseen ja ruokaan. Ja tällä on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen. Olen ollut super innostunut mm. tunnetaidoista, joita opetetaan jo päiväkodissa lapsille,sekä korostetaan niiden tärkeyttä lapsen kasvussa ja kehityksessä. Opetetaan lasta tunnistamaan ja nimeämään tunnetiloja, sekä keskustellaan paljon lasten kanssa tunnetiloista. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella pystytään parhaimmillaan auttamaan lasta rakentamaan positiivista minä-kuvaa,sekä tukea hyvään itsetuntoon. Lapsen persoonallisuus kehittyy eniten niinä ensimmäisinä vuosina,ja varsinkin työskennellessä 1-3-vuotaiden lasten kanssa niin pääsee näkemään ja kokemaan ja ammattitaidolla tukemaan lasta näinkin suuressa asiassa. Pystyn työlläni päiväkodissa tarjoamaan lapselle arkirytmin ja rutiinit, jotka ovat erityisen tärkeitä lapsen kasvun tukemisessa. Varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen kasvua kokonaisvaltaisesti. Tämä kaikki tuntuu niin korvaamattoman merkittävältä ja tärkeältä. Tunnen,että nyt olen löytänyt kutsumusalani. Työpäiväni päiväkodissa on täynnä liikuttavia ja opettavaisia hetkiä lasten kanssa.

Varhaiskasvatustyössä pääsen käyttämään vahvuuksiani, luovuuttani, oppimaan kokoajan lisää ja kehittämään itseäni äärettömästi varhaiskasvattajana. Minulle ja pikkuveljilleni päiväkotitaival oli valtavan ihana kokemus, joten haluan olla takaamassa yhtä hyvää ja laadukasta varhaiskasvatusta lapsille, kuin mitä me saimme kokea. 🙂

Olen täpinöissäni ja super iloinen, että olen löytänyt kutsumusalani. Ja nyt saankin kertoa, että olen päässyt opiskelemaan varhaiskasvatusta. Joten minusta tulee ihan aito oikea varhaiskasvatuksen ammattilainen ! Olen tästä niin innoissani. On super ihanaa opiskella alaa, joka on niin minun juttu,johon minulla on valtavan suuri palo oppia lisää ja joka on kutsumusalani. Tuntuu lottovoitolta tämä opiskelupaikka varhaiskasvatuksen parissa!

Nyt haluankin sanoa sinulle, joka pohdit vielä mitä haluat tehdä ammatiksesi, että luota ajan ihmeeseen. Haahuilu ja etsiminen kuuluu elämään ja ihan kaikille. Et ole ainoa, joka pohtii mitä haluaa lähteä opiskelemaan. Ajatukset ja tavoitteet saavat muuttua. Sivupoluilla voi käydä matkalla ja kokeilla kannattaa, eikä haittaa vaikka päätyisi kumminkin  palaamaan pääpolulle vielä etsimään sitä omaa opiskelupaikkaa. Jokainen yrittäminen vie lähemmäksi sitä omaa päämäärää. Opin itse nämä, sekä opin että voin heittäytyä ja luottaa siihen mikä tuntuu tässä hetkessä hyvältä polulta ja katsoa mihin se vie minut.

Seuraa sydäntä, uskalla kokeilla ja etsiä, tee valintoja jotka ruokkivat sinua itseäsi. Ennenkaikkea uskalla kysyä itseltäsi yhä uudestaan ja uudestaan mistä unelmoit ja haavailet, vain sillätavoin voit saavuttaa juuri sinulle oikean päämäärän ja unelman. <3

#tavallinen

<3lla : Roosa