Asioita, joita olen oppinut viimeisen kahden vuoden aikana

Wuupwuup ! Tänään pyörähti mittariin 20-vuotta.

Vielä puolisen vuotta sitten kriiseilin tätä kaksikymppisyyttäni. Kuukausien kuluessa ajatukseni alkoivat kumminkin muuttumaan ja aloin jopa jo odottamaan tätä päivää ja tätä ikää. Ajattelen niin, että minulla on vielä kaikki edessä. Vasta lapsuus ja teineys on taputeltu.

Välillä toki kauhistuttaa tämä vuosien vieriminen. Joskus miettii aikaa esimerkiksi kymmenen vuotta taaksepäin. Kymmenen vuotta sitten tänä päivänä täytin ensimmäiset pyöreät, 10-vuotta. Olin pieni tyttö silloin ja elin ihanaa ja huoletonta lapsuuttani. Kävin koulussa, leikin kavereiden kanssa ja harrastin teatteria. Ajatellaanpas kymmenen vuotta eteenpäin.. Täytän tänä päivänä kolmannen kerran pyöreitä, eli 30-vuotta. Se on kreisiä. Mutta ehkä tärkein : Tämä päivä ja tämä hetki. Täytän 20-vuotta. Ei ahdista, ei jännitä. Päinvastoin, olen älyttömän innoissani ja onnellinen tästä iästä. <3

Tänään tulee myös täyteen kaksi ensimmäistä vuotta täysi-ikäisyyttäni. Suurin ja merkittävin henkinen kasvu minulla on tapahtanut näinä kahtena vuotena. Siitä syystä ajattelinkin jakaa asioita joita olen oppinut viimeisenä kahtena vuotena.

Ensimmäinen vuosi täysi-ikäisenä oli myllerryksien vuosi. Otin ison harppauksen itsenäistymisessä ja itsetuntoni kasvoi valtavasti kaikilla osa-alueilla. Otin myös pois silmien edestäni vaaleanpunaisena hehkuvat lasit, joiden läpi olin katsonut aiemmin maailmaa. Sen avulla aloin katsomaan ja tutkimaan maailmaa eritavalla. Nautin täysi-ikäsyydestäni täysin ja otin kaiken ilon irti. Nautin vapaudesta, jota täysi-ikäistyminen toi mm. mukanaan. Se oli ihanaa ja vapauttavaa.

Minulle alkoi myös tulemaan vahvoja mielipiteitä. Lauoin niitä suoraan päin naamaa, enkä kaunistellut tippaakaan. Tästä syystä sanaharkalta ei vältytty. Pistin vanhempiani koville sanallisesti. Kyseenalaistin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti muiden mielipiteitä. Usein kuulinkin lausetta, että ” Noniin, ja taas mennään. Roosa pääsee vaahtoamaan mielipiteitään ” 😀 hahah.. Nyt osaan tähän jo suhtautua huumorilla. Tämä kuului kasvuuni. Onneksi ympärillä olevat ihmiset ja perhe ymmärsi tämän.

Aloin tämän kaiken ohella tiedostamaan oman arvoni. Tiesin miten haluan ja mitä en. Ja tämä ei jäänyt epäselväksi. Olen vahva tahtoinen ja omasin uudet vahvat mielipiteeni, enkä pelännyt keskusteluissa ristiriitoja. Omaan myöskin äärimmäisen herkkyyden. Ja tämä tuotti välillä kamppailua itseni kanssa, kun tahdoin päsmäröidä ja olla tilanteiden ja keskusteluiden päällä,mutta huomasin ettei perusteluni riittäneetkään. Ja siitä syystä aloin helposti kyynelehtimään. Ja tätä kautta opin, että on hienoa että omaan vahvoja mielipiteitä, mutta mielipide ei ole mikään, jos sitä ei osaa perustella kunnolla.

Mittariin pyörähti seuraavaksi 19-vuotta. Huh. Tämä 19-20v vuosi tuntui jo paljon tasaisemmalta räiskyvien mielipiteiden osalta. Tämä vuosi toi mukanaan paljon muuta arvokasta, josta tämä muistetaan erityisesti.Mm. Sain varmuutta periaatteisiin, arvoihin ja mielipiteisiin. Ja nyt seison niiden takana kahdella varmalla jalalla. Huomasin miten tärkeää minulle on tyttöjen ja naisten arvo ja menestys. Tämä vuosi oli kaikenkaikkiaan älyttömän tärkeä ja merkittävä vuosi. Pelkkä ajatuskin pistää sisuskalut muljahtelmaan.

Asioita, joita olen sitten oppinut näiden kahden ensimmäisen täysi-ikäisyys vuoden aikana : Aina ei tarvitse tietää mitä halua. Aina ei tarvitse myöskään tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Opin luottamaan siihen, että aika näyttää miten asioiden kuuluu mennä. Aika on valttia. Opin,että kaikilla on merkitys ja syy. Mikään ei ole sattumaa. Jätä tekemättä hätiköityjä päätöksiä, koska niitä saattaa joutua katumaan myöhemmin. Opin nauttimaan hetkestä. Luota intuitioon. Kaikkea ei tarvitse suunnitella etukäteen. Tartu rohkeasti extempore juttuihin mukaan,älä epäröi. Ei kannata murehtia ja stressata tulevasta. Älä pelkää näyttää tunteita. Tartu joihinkin tilanteisiin leikitellen. Minussa onkin piirteitä, jotka tulivat esiin ihmissuhteen kautta. Avoin keskustelu on avain parempaan huomiseen. Elämä ei ole pelkkää suorittamista. Uskalla mennä flow:n mukana. Tartu uusiin haasteisiin. Opin heittäytymään hetkeen. Tajusin, että enemmän katuu asioita joita jätti tekemättä, kuin niitä mitä tuli tehtyä. Älä pelkää epäonnistumista tai virheiden tekemistä. Älä pelkää tuntea vahvasti. Pienistä asioista koostuu ne suurimmat kokonaisuudet. Ikinä ei kannata lakata unelmoimasta. Jos tekee sydän edellä ratkaisuja niin silloin ei voi tulla kauhean huonoja päätöksiä. Sekä opin että saan herkistellä rohkeasti, jos siltä tuntuu, eikä sitä tarvitse mitenkään nolostella. Lopuksi vielä.Opin, että saan antaa sisäisen valoni loistaa juuri näin kirkkaana, kuin sieluni sietää. <3 Huumorilla suhtautuminen asioihin ei ole pahasta. Se kannattaa. Minä, go with the flow ! 

Loppuun haluan vielä jakaa kommentin, joka minulle sanottiin viime viikolla, kun mietiskelin ja pohdin tulevaisuutta,päämääriäni ja unelmiani : ” On tosi hienoa Roosa, että sulla on ollut jo useamman vuoden ajan isoja päämääriä ja tavoitteita, mutta sun pitää ymmärtää, että suunnitelmiin saa tulla muutoksia ja sun mielipiteet saavat muuttua, eikä siitä tarvitse tuntea epäonnistumisen tunnetta. ” Näin. Kiitos, sinä viisas ! <3

Te tyypit ketkä olette ympärilläni, suukkoja ja haleja teille. <3

Tämän päivän aion viettää aamusta iltaan minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Heittää kukkamekkoa päälle ja glitteri Martensit jalkaan, juoda skumppaa pitkin päivää ja nauttia. <3

Niiin ihanaa viikkistä tyypit. Nauttikaa tästä hetkestä, koska se on varmaa. Se on tässä ja nyt. <3

<3lla : Roosa