Tuhkimo tässä terve!

”Tuhkimo on suosittu kansansatu epäoikeudenmukaisuudesta. Varhaisin versio on peräisin Kiinasta noin 860-luvulta. Satu ilmestyi tuolloin Tuan Ch’eng-Shinh 酉阳杂俎 -kronikassa Tang-dynastian aikaan. Vuonna 1697 Charles Perrault kirjoitti tarinan suosituimman version, joka perustuu Giambattista Basilen teokseen La Gatta Cennerentola 1634. Tarina on myös Grimmin saduissa. Skandinaavisissa tarinoissa Tuhkimo oli poika, Tuhkimus, joka sai puolisokseen prinsessan”, kertoo Wikipedia.

Minä olen tosielämän Tuhkimo. Kellon lyödessä taannoin kaksitoista lumous haihtui. Jo aiemmin hameen helmaan roikkumaan jäänyt prinssi keikkuu onneksi matkassa edelleenkin, mutta monta muuta olennaista juttua on hukassa. Ystävät ja ura, esimerkiksi, päällimmäiset mainitakseni. Tuhkimo hukkasi kenkänsä ja vaikkei sitä itse edes etsinyt, löysi kenkä kuitenkin tiensä lopulta hänen jalkaansa. Minä puolestani etsimällä etsin kateissa olevia asioita, vaan saa nähdä, löydänkö niitä koskaan?

Ei minulle elämässä nyt aivan huonosti ole käynyt, mutta ei toisaalta sinne päinkään, mitä olin suunnitellut. Onnistumisen avaimet ovat olleet käsissäni jo moneen otteeseen, mutta kerta toisensa jälkeen ote on lipsunut. Siitä saan syyttää ainoastaan sinisilmäisyyttäni. Olisikohan nyt aika lakata luottamasta ihmisiin, ainakin niihin vääriin ihmisiin, ja ennen kaikkea alkaa pitkästä aikaa luottaa omiin voimiin ja kykyihin?

Tässä blogissani pohdin ystävyyttä, ihmissuhteita, työelämän raadollisuutta ja vielä hämärän peitossa olevaa tulevaisuutta – elämisen epäoikeudenmukaisuutta sekä toivottavasti myös sitä, kuinka tappiot selätetään ja tuhkasta noustaan. Lasikengät jalassa.