Ohjeita 15-vuotiaalle minälle

Ensinnäkin aloitetaan sillä että 15-vuotias ei ole vielä lähellekään aikuinen, ja sä todella tarvitset ohjeistusta. Niiden vanhempien ja opettajien rasittavien ohjeiden taustalla on suurimman osan aikaa ihan hyvät motiivit ja perustelut. Susta kasvaa ihan onnellinen ihminen, vaikket niihin isoihin kotibileisiin päässytkään, ja humallut ensimmäisen kerran vasta täysi-ikäisenä.

Ihonväriä valkoisempi huulipuna ei ole maailman tyylikkäin valinta. Olisit vaan uskonut, kun koulukaveri kommentoi sitä hirveän näköiseksi. On muuten universumin helpoin kikka luoda illuusio keltaisista hampaista.

Muiden tyttöjen kanssa kilpailu pojista on ajan hukkaa. Tiedän, että sydänsurut salpaa hengen ja se jätkä on vaan nii-ii-in IHANA. Mutta totuus on että teinipoikia kiinnostaa vaan pylly ja tissit, jotka ei välttämättä ole sun vahvimmat kilpailuvalttisi, joten anna ajan kulua. Se karjalalippistä vaaliva tähtisilmä sitä paitsi tulee jäämään sille karjalippis-asteelle, trust me. Ole rohkea, ja keskity poikiin, joilla on älyä ja kunnianhimoa.

Lopuksi kiitos siitä että jaksoit opiskella englantia ja teit kotiläksysi kaikista teini-iän kuohuista huolimatta. Toki historian tunneilla nuokuit ja saksan kieliopin feidasit ihan täysin, mutta onneksi otit englannin kohdalla itseäsi niskasta kiinni. Tämä nyt kaksvitonen täti on sulle ikuisesti kiitollinen, sillä ilman sun kurinalaista työskentelyäsi en olisi saanut unelmieni opiskelupaikkaa kanadalaisesta yliopistosta tänä keväänä.