Kelvoton

Jokainen tilanne on potentiaalinen katastrofi, joten niitä on lähestyttävä tuntosarvet pystyssä.
Uusi työpaikka on yhtä miinakenttää, mitä tulee riskiin epäonnistua.
Nolata, mokata. Muuttua rintakehästä hiusrajaan tulenpunaiseksi.

Särkyvän lasin helinä herättää aamuyöllä.
Vaan ei se mitään helinää ole, niskavillat nostattava rasahdus ja kilahdus.
Asunnossa kaikki on paikallaan, mutta uni pistää kiertämään kehää olohuoneen matolla.

Selässä hikivanoja, sormenpäät jääkylmät keskellä helteisintä keskiviikkoakin.
Hermostuneiden eleiden jatkuvaa toistelua. Huulet ja kynsivallit verillä.
Lopettaa ei voi, kun maailma saattaa kaatua sillä sekunnilla kun päästää irti.

Pomo kurtistaa kulmiaan. 
Syke nousee, veri kohisee korvissa niin ettei muiden sanoista saa enää selvää.
Hienomotoriikasta ei ole mitään jäljellä. Keittiöpsykologin diagnoosi: kahvikuppineuroosi.

Läheltäpititilanteet ja melkeinkatastrofit polttavat ruokatorvea ja kyynelkanavia.
Hymy jähmettyy kasvojen alaosaan kuin kauhuelokuvan sarjamurhaajalla.
Syke ei laske kolmeen viikkoon.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *