Miehet puhuvat naisista Yle Puheella

Kuuntelinpa tässä perjantaiaamuni ratoksi Yle Areenan Radiosta Miia Krausen ohjelman, johon oli kutsuttu vieraaksi Tauski Peltonen, Esko Eerikäinen ja Daniel Lehtonen. Nämä kolme herraa voi varmaan puhtain omintunnoin niputtaa yhteen viihdyttäjä-otsikon alle, sillä he kaikki ovat saaneet tahi tietoisesti hakeneet pontta uralleen niin perinteisen kuin sosiaalisenkin median kautta. Heidät tunnetaan oman käsitykseni mukaan joko joukosta erottuvina persoonina tai suomalaisina viihdetaiteilijoina, ja nyt heidät oli siis pyydetty keskustelemaan valtakunnalliselle radiokanavalle naisista.

Myönnän, että mussa on ollut aina vähän sellaista mielensäpahoittajan vikaa. Etenkin teini-ikäisenä ja parinkympin hujakoilla otin kaiken kritiikintapaisenkin henkilökohtaisena loukkauksena, koska mun itsetuntoni oli asteikolla 1-10 pyöreä nolla. Luin kieli pitkällä parisuhdeoppaita ja naistenlehtiä, koska halusin olla Täydellinen Nainen. Tästä syystä kävin rakentavan keskustelun itseni kanssa tänä aamuna ennen kuin aloin kuunnella julkkismiesten mielipiteitä naisista, sillä en halunnut löytää itseäni lattialta sikiöasennosta. Aina ei ole helppoa olla herkkis.

Keskusteluohjelman ehdoton helmi oli Esko Eerikäinen, joka myönsi tyttären syntymisen myötä alkaneensa kohdella naisia eri tavalla parisuhteissaan. Eskon mielipiteistä ja näkökulmista rakentui kuva todella empaattisesta persoonasta, mitä en osannut etukäteen odottaa. Tämä empaattisuus, lämpö, optimistisuus ja kypsyys saivat mut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kulttuuria hallitseva pakonomainen sukupuolijaottelu on aivan helvetin typerä. Jokainen voi kehittää henkistä kapasiteettiaan, antaa anteeksi, kommunikoida toiveistaan ja peloistaan rakentavasti ilman syyttelyä ja joustaa epäideaaleissa tilanteissa, ja siksi mun mielestäni sitä pitäisi edellyttää ihan kaikilta. Kukaan ei hyödy stereotyyppisistä ”suomalainen mies on tuppisuu ja juo vaan kaljaa” ja ”naiset aina nalkuttaa tiskaamisesta” urbaanilegendoista, vaan lopulta kaikkia vituttaa.

Toista ääripäätä edusti 25-vuotias Daniel Lehtonen, joka ei kyennyt aluksi nimeämään yhtäkään älykästä naista (mutta päätyi lopulta Vappu Pimiään) ja määritteli unelmanaisensa hiustenvärin (blondi), rintojen koon (isot) ja takapuolen suuruuden (toooosi iso) perusteella. Mun on edelleen hyvin vaikeaa uskoa, ettei Bile-Dani ole karikatyyrinen sketsihahmo Putouksesta, koska henkilökohtaisesti en ole kuullut vastaavaa laukomista sitten peruskoulun kahdeksannelta luokalta päästyäni. Keskustelussa nostettiinkin esille se tärkeä fakta, että moni sosiaalista mediaa seuraava ja Danielia fanittava teinityttö ei välttämättä osaa suhtautua herran kiekauksiin niiden vaatimalla kepeydellä ja terveellä kritiikillä, vaan ahdistuu tarpeettomasti harmittomista heitoista.

Aloin ohjelman aikana pohtia omaa suhtautumistani mediaan ja kuinka haluaisin omat mahdolliset lapseni tulevaisuudessa kasvattaa. Tulin siihen johtopäätökseen, ettei nuorten sosiaalisen median käyttöä tule missään tapauksessa väheksyä tai kieltää kokonaan, vaan vanhempien tehtävänä on opettaa lain rajoista ja hyvää käytöstä sekä tarjota turvallinen ympäristö teineille kokeilla ja epäonnistua. Koitin jopa kuvitella itseni 14-vuotiaan asemaan vuonna 2016, ja mielestäni hyvään vanhemmuuteen kuuluu tänä päivänä kertoa nuorille internet-pohjaisten sovellusten loputtomista mahdollisuuksista, mutta olla myös rehellinen siitä, että joskus voi alkaa ahdistaa, ja silloin on ihan ok sulkea se älypuhelin tai tabletti.

Entäs sitten Tauski Peltonen? No Tauskihan myönsi lähetyksessä pettäneensä entisiä vaimojaan, mutta olevansa yksinäinen ilman parisuhdetta. Tämä kuuden lapsen isä arvosteli naisten tapaa erota herkemmin, mikäli naisen kavereilla on myös avioerot tahoillaan vireillä. ”Mä en koskaan halunnut erota”, kolmesti naimisissa ollut Tauski sanoi. En voinut olla pistämättä merkille kuinka hänen kommenteistaan kuulsi läpi jopa vuosien takainen kauna naisia kohtaan, mutta itseensä Tauskin oli hyvin helppo liittää superlatiiveja ja äärimmäisen positiivisia verbejä, kuten ”rakastaa”. (Toim. huom. Esko Eerikäinen tuli tässäkin asiassa puoliväliin vastaan; hän kertoi tanssijana ollessaan kohdanneensa paljon pettämistä ja syrjähyppyjä, mutta hän huomautti myös kuinka pettäminen ei ole useimmiten parisuhteen ongelmien syy vaan seuraus. Go Esko.)

Mitä tästä nyt sitten tuli opittua? Itselle tästä jäi ainakin päällimmäisenä mieleen kolme asiaa: 1. Ihmisten asenteet ja mielipiteet eivät ole objektiivisia tosiasioita, ikinä, mutta ne paljastavat paljon ihmisen persoonasta ja kokemuksista. Siispä kuuntele tarkkaan. 2. Don’t judge a book by its cover. 3. Median ilmiöitä kohtaan tulee olla avoin, mutta kriittinen.

Ihanaa ja empaattista viikonloppua!