Perheloma Quebecissä

Isäni, äitini ja vanhempi sisareni perheineen lensivät kesäkuussa Suomesta Kanadaan valmistujaisiini. Vietimme ensin viikon verran Montrealissa ja sitten nelisen päivää ajellen itäisessä Quebecissä vuoria ja vuonoja fiilistellen. 

Reittimme kulki Quebec City’n kautta pienen pieneen kylään L’Anse Saint-Jeaniin, jossa vietimme kaksi yötä kauniissa AirBnB:n kautta vuokraamassamme talossa, minkä jälkeen ajoimme Saint Simeoniin. Simeonissa yövyimme motellissa, jonka ulkolaudoitus oli kesken, mutta jonka parvekkeelta oli huima panoramanäkymä Rivière-du-Loup -joelle.

Olimme liikkeellä ennen turistikauden alkua, joten vierailemamme kylät olivat hiljaisia. Tiesin etukäteen, että englanninosaaminen on Quebecin maaseudulla heikkoa, joten olin varautunut henkisesti ranskan kuullunymmärtämisen tiiviskurssiin. Olinkin positiivisesti yllättynyt ymmärtämisestäni, sillä puheenparsi tuntuu maaseudulla olevan kaupunkeja hitaampaa, mikä on erittäin hyvä juttu etenkin kaltaiselleni vasta-alkajalle. Suurimmassa osassa ravintoloita nuoret tarjoilijat puhuivat ainakin auttavasti englantia.

L’Anse Saint-Jean on erinomainen lomakohde luonnonläheisille matkaajille, joita eivät pitkät automatkat hetkauta. Kylän ravintolatarjonta vaikuttaa suppeahkolta, mutta en voi ottaa asiaan tarkemmin kantaa sillä asunnossamme oli suuri keittiö ja ruokakauppa sijaitsi kiven heiton päässä – valmistimme ja söimme siis kaikki ateriamme siellä. L’Anse Saint-Jeanissa on niin hevostalli, vuonoristeilyn lähtölaituri kuin upea näköalapaikkakin korkealla mäellä, sekä kourallinen matkamuistomyymälöitä ja vanha hautausmaa. Ilma on kaupunkeihin verrattuna lähes pökerryttävän raikas, josta voi nauttia esimerkiksi erimittaisilla päivävaelluksilla. Mikäli ajomatka ei ole este, suosittelisin paikkaa myös lapsiperheille. Vaikka järjestettyä ajanvietettä ei ollutkaan, seitsemänvuotias kummipoikani sai juoksennella ympäriinsä vapaammin kuin Montrealissa.

lanse9-horz.jpg

lanse1-horz.jpg

lanse10-horz.jpg

Tadoussac. Mahdollisesti kaunein paikka jossa olen tänä kesänä käynyt. Saguenay- ja Saint Lawrence -jokien risteyksessä sijaitseva kylä, joka elää maitovalasturismista. Paikalle päästiin autolautalla, joka oli jo kokemus sinänsä, mutta ne näkymät… Olisin voinut istua rantakallioilla koko päivän tähyillen merelle. Ainoa paikka jossa näin maitovalasparven, tosin niin kaukana että ne olisivat yhtä hyvin olleet vedessä kelluvia valkoisia mehukanistereita (Suomessahan kyseisiä esineitä käytetään kalaverkkojen kellukkeina, siitä vertaus). Sisareni oli seurueestamme ainoa joka lopulta lähti valasristeilylle, mutta aikamme Tadoussacissa oli kaikesta huolimatta mieletöntä. Suosittelen täydestä sydämestäni kokeilemaan Tadoussacin ravintoloiden kalaruokia, sillä vaikka olenkin aika nirso niiden suhteen, tilaamani tortillasipsit lohen ja katkarapujen kera veivät ruokailukokemuksen uuteen ulottuvuuteen. Tosin mustikkasangrialla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. 5/5 tähteä!

tadoussac4-horz.jpg

tadoussac7-horz.jpg

tadoussac1-horz.jpg

Saint Simeonin parhaita puolia olivat sen sijainti aivan Saint Lawrencen rannalla sekä lyhyt ajomatka Tadoussaciin. Muutoin kyseinen kyläpahanen oli jokseenkin mitäänsanomaton kokemus. Hektistä elämää pakeneville kaupunkilaisille Saint Simeon on oiva kohde rentoutumiseen, mikäli ei ole turhantarkka ruoan laadun suhteen. Lähes jokaisesta hotellista ja motellista on suora näköyhteys vedenvaltaamaan horisonttiin, ja alkukesä ennen turistiryntäystä tarkoittaa sitä, että majapaikkoja remontoidaan. Kylässä on myös hiekkaranta, johon en itse ehtinyt tutustua, koska vietimme Simeonissa vain yhden yön ennen paluutamme Montrealiin.

stsimeon1.jpg

stsimeon2.jpg

stsimeon3.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *