Kadonneiden päiväunien arvoitus

päiväunista.jpg

Suomen-matkan jälkeen huomasin, että jotain puuttuu. Pari viikkoa meni sairastellessa ja huonosti nukkuessa, mutta onneksi flunssasta keuhkoputkentulehdukseksi muuttunut tauti viimein hellitti. Arki palautui lähes uomiinsa, kuitenkin jotain puuttui. Lopulta sen tajusin. Sen, miksi en ole päivittänyt blogia, saati tehnyt mitään muutakaan rakentavaa viikkokausiin. 

Päiväunet! Toiset nukkuvat useita tunteja päivässä, meillä ne ovat totaalisen hukassa. Poika nukkuu päivisin ehkä pari pätkää, jotka kestävät maksimissaan puoli tuntia kerrallaan. Loppuaika riehutaan, tutkitaan, pyöritään, riekutaan, hekotetaan ja kaatuillaan minkä keritään. Juuri istumaan oppinutta pienokaista täytyy vahtia käytännössä joka hetki, sillä pystyyn on päästävä, muttei koordinaatio toimi vielä täysillä, vaan istuma-asennosta kaatuillaan milloin mihinkin suuntaan. Vanhemmat yrittävät sydän kurkussa varmistella, ettei kaatumissuunta ole kivilattia, vaan vartavasten Ikeasta haettu pehmeä matto. Mutta mikä kumma siinä on, että juuri sille kivilattialle on silti ryömittävä?!?

Yöt sentään menevät lähes entiseen tahtiin, eli noin iltakahdeksasta-yhdeksästä aamuseitsemään-kahdeksaan. Joskus hän herää välissä kerran tai kaksi syömään, mutta useimmiten ei. Hampaatkaan eivät onneksi liiemmälti valvota.

Hyvin nukuttujen öiden lisäksi olisi kuitenkin suotavaa saada myös hieman hengähdystaukoa päiviin. Vai onko se täyttä utopiaa? Onko tämä nyt tätä loputtomiin? Osaisiko joku viisas neuvoa, miten löytäisimme Nukkumatin myös päiväunille?

Kommentit (4)
  1. Sama juttu meillä! Lohdutukseksi voin sanoa että meillä ainakin nuo ”suorin vartaloin pää lattiaan”-kaatuilut vähentyi huomattavasti muutaman viikon jälkeen, kun lapsi oppi istumaan kunnolla selkä suorana. Nyt 8kk iässä toki kaatuillaan edelleenkin, mutta useimmiten poika osaa kellahtaa niin ettei koko pää kolahda ihan täysillä kivilattiaan.

    Nyt haasteena on lähinnä hetkessä kehittynyt konttausvauhti, jos ei ole koko ajan katsomassa perään niin lapsen voi löytää esim. kylppäristä tutkimasta säihkyvin silmin vessaharjaa..

    1. Hahaha, vessaharjaa, oh no! Onneksi teidän pikkumies ei ole siis ottanut mitään kovempaa iskua siihen kivilattiaan.

      Ehdin jo hengähtää, kun täällä istuminen alkaa pikkuhiljaa vakaantua. Mutta nyt sitten yritetään jo vähän nousta tukea vasten seisomaan! EI vielä!!!

  2. Kuulostaa hyvinkin tutulta! Meillä oli tuossa iässä ihan samanlaista. Päikkärit olivat todella lyhyitä ja usein ne nukuttiin vaunuissa juuri silloin kun äiti oli esim ruokaostoksilla. Mutta kyllä se siitä helpottaa. Yleensä päiväunet pitenevät, kun lapsi siirtyy kahtiin tai yksiin päikkäreihin. Ja tuohon istumis/kaatumisongelmaan meillä auttoi imetystyyny, jonka laitoin lapsen ympärille – siihen oli turvallista kellahtaa. Tosin se ei taida estää vauvaa konttaamasta sille kivilattialle…;)

    1. Kiitos Anja kommentista, toivottavasti meilläkin jossain vaiheessa helpottaa…

      Ja vau, imetystyynyä en olekaan tajunnut kokeilla, kiitos vinkistä! 

       

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *