Vauvavalokuvaus – turhamaista turhuutta vai tuikitärkeää muistojen tallennusta?

Täällä expat-maailmassa, täynnä joutilaita ja varakkaita superäitejä, kuuluvat erilaiset ammattivalokuvaajan kanssa tehdyt kuvaukset lähes itsestäänselvyys-kategoriaan. Raskausajan liehuvaviittaiset mahakuvaukset, vastasyntyneen stailatut alastonkuvat ja säteilevät perhevalokuvaukset kuuluvat näiden kiiltävähiuksisten ja valkohampaisten kiiltokuvaäitien maailmaan yhtä saumattomasti kuin viimeisimmät trendivaunut ja ylihintaiset ruotsalaiset luomupuuvilla-kertakäyttövaipat. 

DSC_0182 - Version 4.jpg

Toki Suomessakin on alettu panostaa vauvakuvaukseen, ainakin tästä Hesarin parin kuukauden takaisesta jutusta päätellen. Tiedän monien kavereideni otattaneen Suomessa kauniita vauvakuvia, mutta kyseinen Hesarin juttu on kirjoitettu melko sarkastiseen sävyyn ja kommenteissa huudellaan lapsen esineellistämisestä ja hormoninäppyjen photoshoppauksen pahuudesta.

Myös itse vieroksun Anne Geddes -vaikutteisia stailattuja alastonkuvia vastasyntyneestä. Hesarin juttukin painottuu kärjistäen juuri tuollaisiin vastasyntyneen ”pesässä nukkuu alaston vauva” -tyylisiin kuviin. Mutta makunsa kullakin ja mikäli joku haluaa lapsensa karhuksi tai lumpeenkukaksi pukea ja kuvauttaa korissa, ei se mitenkään ole minulta pois. Pukeehan lastenvaateteollisuuskin lapsia ties mihin koirankorvahuppuihin ja karhuhaalareihin.

Itse olen kuitenkin enemmän kiinnostunt pelkistetymmästä mustavalkoisesta tyylistä, ilman turhaa rekvisiittaa. En myöskään halua omaa alastokuvaani seinälle tahi julkiseen sukulaislevitykseen, joten en tohtinut tehdä sitä pojallenikaan, joten hänet kuvattiin täysissä pukeissa.

DSC_0009_2.JPG

Poikamme ei ole kuvissa enää pieni ja hauras vastasyntynyt, vaan jo kolmiviikkoinen jäntevä miehenalku. Yhdistimme kuvauksissa montakin eri tilaisuutta, joten samalla nopealla reilun tunnin sessiolla otettiin niin vauvakuvat pupuineen ja hymyineen, perhekuvat valkaistuine hampaineen sekä myös ikuistettiin poikamme täällä vierailleiden isovanhempien kanssa. Sessiosta jäi hyvä mieli kaikille ja vauvakin jaksoi poseerata pienen hetken. Pienen väsyttyä tulimme siihen tulokseen, että kuvia on jo riittävästi ja päästimme sankarimme päiväunilleen. 

Saimme mahtavan tarjouksen ja valtavan määrän kauniita kuvia vauvastamme ja perheestämme. Ammattivalokuvaajan kuvista tulee olemaan iloa loppuelämämme ja uskon myös poikamme katselevan niitä mielellään vähän isompana. Kauniit valokuvat tulevat varmasti olemaan aina esillä kodissamme ja pian niitä katseleekin jo kaihoten, pojan kasvaessa niin vauhdilla. Siihen eivät hätäiset kännykkäkuvat tai omat kuvani kovinkaan usein yllä, vaikka tilannekuvilla ja käteville kännykkäräpsyille on toki oma paikkansa. 

Itse en koe esineellistäväni kuvauksella vauvaani, vaan luovani meille kauniita yhteisiä muistoja. Kai tämä on sitä ihanaa, etuoikeutettua turhamaisuutta, mutta kukin tyylillään. 

Postauksen kuvat ovat ihanan Kiikan kamerasta.

Kommentit (5)
  1. Kauniita kuvia.

    Esimerkiksi USA:ssa ja jopa taalla Briteissa vauvakuvaus on melko arkipaivaa. Tykkaan itse myos yksinkertaisista ja luonnollisista kuvista. Mielestani lasten valokuvauksella ei ole mitaan tekemista esineellistamisen kanssa, minulle se merkitsee muistojen tallentamista. Lapset kasvaa nopeasti, joten miksi ei ikuistaisi noita nopeasti ohi lipuvia vaiheita kameralla? Olen itse valokuvauksen harrastajana ja lapsikuviakin ottaneena tutustunut monen taidokkaan kuvaajan otoksiin ja niista henkii aitous ja ilo. Esimerkiksi Helen Bartlett ottaa ihanan herkkia mustavalkokuvia lapsista.

    1. Kiitos Jemi kommentista!

      Totta, anglomaissa, etenkin Jenkeissä kaikenlaiset kuvaukset tuntuvat olevan arkipäivää ja myös koristelut menevät hieman överimmäksi. Suomalaisena pidän myös hieman luonnollisemmista ja yksinkertaisemmista kuvista.

      Kiitos vielä inkkivinkistä, kauniita kuvia ja hyvää insipiraatiota tuleviin kuvauksiin. Jotenkin noissa mustavalkoisissa on niin paljon enemmän tunnelmaa kuin värillisissä.

  2. Minä ikuistin raskausmahani vaihe vaiheelta instagramiin koska olenhan ajan hermolla (hehheh) ja vannoin, että lapseni saa laittaa itse kuvia nettiin sitten kun on tarpeeksi vanha. Tämä kaunis ajatus valui kuitenkin kankkulankaivoon kun oma muksu olikin yllättäen maailman söpöin ja halusin jakaa sen koko maailman kanssa. En vieläkään ole varma mitä olen vauvan kuvien nettiin laittamisesta mieltä. Siellä ne kuvat nyt kuitenkin ovat. Alaston kuvaukset toteutin ihan itse hyvin pelkistetysti meidän sängyllä. Mustavalkoinen kuva rekvisiittana vain valoja. Ja niitä on kyllä jokaisella sukulaisella. Kaikki ei mennyt ihan niin kuin raskaana suunnittelin.

    1. Kiitos kommentista! Itsekin vielä pohdiskelen sopivaa linjausta lapsen kuvien julkaisusta. Ihan pienenä vauvana ovat kaikki suhteellisen samannäköisiä, joten olen niitä kuvia julkaissut, mutta myöhemmin lapsen kasvaessa olen suunnitellut tiukempaa linjaa. Nytkin olen julkaissut enemmän kuvia sivuprofiilista ja muutenkin niin, ettei hän olisi täysin tunnistettavissa. Mutta mielestäni on hieman tylsää kirjoittaa vauva-aihesta blogia ilman mitään vauvakuvitusta.

      Sen olen itsekin jo tässä vauva-arjessa oppinut, ettei kaikki tosiaan mene niinkuin raskaana on suunnitellut 😉

      Kivaa joulunodotusta!

      1. Kiitos samoin! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *