Au-au

Kiitos eilisen pidemmän vaunulenkin täällä taas irvistellään ja lenkataan.

Lonkat sano ittensä irti kaks kuukautta ennen tyypin syntymää. Kerrottiin sillon, ettei huolta – ne kyllä palautuu tosi äkkiä. 

No, nyt puoli vuotta myöhemmin väitän muuta. Pahentuu vaan. 
Jos tunnin rauhallisen kävelyn jälkeen tekee kaks päivää mieli kuolla, niin sillon ei kaikki oo hyvin, eikä todellakaan palaudu.
Sanottiin myös että liikkuminen auttaa. Joo’o. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän sattuu.

Niinä päivinä kun ei tee mitään, kipuilut alkaa seittemän maissa illalla. Pystyy silti kävelemään edes jotenkin.

Jälkitarkastuksessa käskettiin soitteleen fyssarille, mut saattaa tulla kalliiks. Seurailen nyt kuitenkin hetken vielä tilannetta kotona.
Kyseltiin paljonko oon liikkunu elämäni aikana. Ei tämmösen vamman kuuluis alle parikymppiselle tulla, vaikka oliskin synnyttänyt. 

Kauhulla odotan ens kuussa alkavaa jumppaa. Täytyy varmaan ostaa bussikortti. En pystyis ajaan millään semmosen lonkkarääkin jälkeen. 

Kuvat on muuten puhelimesta, selittää laadun.